Pohjois-Karjalan seurakuntaselvitys

KotimaaPro

07.08.2017 09:00 - Riitta Makkonen Seurakunta Lisää kirjanmerkkeihin 0

Siun seurakunta -yhtymän selvitysmies: Pienillekin seurakunnille taataan sananvaltaa

Hankkeen selvitysmies Matti Perälä toimii Kiteen seurakunnan vt. kappalaisena Rääkkylässä. Hänen mukaansa ruohonjuuritason kokemus on selvitystyössä arvokasta. Kuva: Riitta Makkonen

Pohjois-Karjalan seurakuntayhtymähanke Siun seurakunta otti askeleen eteenpäin. Tavoitteena on muodostaa 12 seurakunnan yhtymä, jossa on 93 000 jäsentä.

Vuoden 2015 joulukuussa alkanut seurakuntayhtymäselvitys valmistui tämän vuoden toukokuun lopussa ja ohjausryhmä antoi esityksen kesäkuussa. Selvitysmiehenä hankkeessa on toiminut teologian tohtori Matti Perälä.

Selvityksessä ovat olleet loppuun saakka Joensuun seurakuntayhtymään kuuluvat Joensuun, Pielisensuun, Rantakylän, Enon, Pyhäselän ja Vaara-Karjalan seurakunnat sekä Heinäveden, Kiteen, Kontiolahden, Liperin, Polvijärven ja Tohmajärven seurakunnat. Näistä Kitee ja Tohmajärvi kuuluvat Mikkelin hiippakuntaan, muut kuuluvat Kuopion hiippakuntaan.

Pohjoisimmat Lieksan, Nurmeksen, Valtimon ja Juuan seurakunnat jäivät pois selvityksestä jo alkuvaiheessa. Samoin ulkopuolelle jäivät Ilomantsin ja Outokummun seurakunnat.

Mukaan ehtii vielä, takaraja on lokakuun lopussa

Selvitystä aloitettaessa tavoitteena oli koko Pohjois-Karjalan seurakuntayhtymä, Matti Perälä kertoo.

Hänen mukaansa tässä vaiheessa mukaan pääsevät vielä kaikki Pohjois-Karjalan seurakunnat, mutta yhtymän perustamisen jälkeen mukaan pääseminen saattaa vaikeutua.

– Nyt ryhdytään neuvottelemaan siitä, mitä yhtymäsopimuksessa lukee, Perälä kertoo.

Selvityksen väliraporteissa on esitelty vaihtoehtoja ja niistä on seurakunnissa keskusteltu. Loppuraportissa ehdotetaan uuden yhtymän perustamista.

Hanke etenee siten, että seurakunnille lähetetään kysymys, tahtovatko ne perustaa uuden seurakuntayhtymän Joensuun seurakuntayhtymän tueksi. Kysymys lähetetään vielä myös Ilomantsin ja Outokummun seurakuntiin. Vastausta odotetaan lokakuun loppuun mennessä.

– Siihen mennessä myönteisen vastauksen antaneiden seurakuntien kanssa ryhdytään neuvottelemaan yhtymään liittyvistä konkreettisista asioista, kuten kiinteistöjen omistuksesta ja ylläpidosta sekä henkilöstön asemasta yhtymässä., Perälä kertoo.

Elo-syyskuun aikana on vuorossa seurakuntakierros, jonka aikana Perälä tapaa 12 seurakunnan luottamushenkilöitä ja työntekijöitä.

Lopullinen seurakuntayhtymärakenne on selvillä vuoden 2018 kevääseen mennessä.

– Valmista pitää tulla ennen seurakuntavaaleja. Vuoden 2019 alusta aloittaa myös maakuntahallinto, Perälä linjaa.

Itsenäisyys ja identiteetti säilyvät

Hankkeen loppuraportin ja kaavaillun yhtymäsopimuksen mukaan seurakuntien itsenäisyys, identiteetti ja seurakunnallisen toiminnan itsenäisyys säilyvät.

– Siun seurakunnassa seurakunnan rooli on suurempi kuin yhtymän. Seurakunta on ykkösjuttu ja yhtymä kakkonen, Perälä korostaa.

Hänen mukaansa yhtymä on tukeva alusta, jonka hoitoon seurakuntien talous asettuu. Kirkollisveroprosentti näissä 12 seurakunnassa vaihtelee Joensuun yhtymän 1,45 ja Tohmajärven 1,80 välillä.

– Taloudessakin eettisyys on tärkeää: on oikein säilyttää alin, 1,45 veroprosentti, Perälä korostaa.

Pienimmän kirkollisveroprosentin mukaan meneminen ei hänen mukaansa heilauta laivaa, sillä korkeimmat veroprosentit ovat pienimmissä seurakunnissa. Joensuun läheisyydestä hyötyvän Kontiolahden ja maakuntakeskuksesta kauempana sijaitseva Tohmajärven köyhyys on eri luokkaa.

Myös luottamushenkilöiden määrä seurakuntaa kohti on ehdotetussa yhtymämallissa demokraattinen. Pienilläkin seurakunnilla on sananvaltaa, sillä 51 jäsenen yhtymävaltuustossa esimerkiksi suurella Joensuun kaupunkiseurakunnalla olisi kuusi edustajaa, kookkaalla kahden kappeliseurakunnan Kiteellä viisi ja pienellä Tohmajärven seurakunnalla kolme edustajaa.

Perälän mukaan luottamushenkilöiden pitää päästä osallistumaan talous- ja toimintasuunnitteluun jo keväällä, joulukuussa budjettikäsittelyssä ollaan auttamattomasti myöhässä.

Kiinteistöt ja henkilökunta yhtymälle, mahdollistaa yhteiset virat

Kiinteistöt siirtyvät yhtymän omistukseen, mutta niiden hoidosta vastaavat seurakunnat itse.

– Kiinteistöjen hoito ja ylläpito olisi hankala yhtymän tehtäväksi, sillä esimerkiksi hautausmaita seurakunnilla on hyvin kirjavasti: Joensuun seurakunnalla on yksi iso hautausmaa ja Kiteen seurakunnalla 12 hautausmaata, joista osa todella pieniä kylähautausmaita.

Suunnitelman mukaan henkilöstö siirtyisi yhtymälle, joka vastaa virkojen perustamisesta ja lakkauttamisesta. Henkilöstöä voi käyttää joustavasti eri seurakunnissa.

– Kirkkojärjestyksen mukaan jokaisessa seurakunnassa on oltava kirkkoherra, kanttori ja diakoni, mutta nämä voivat olla myös kahden seurakunnan yhteisiä, Perälä kertoo.

Pohjois-Karjalan seurakunnilla on jo nykyisellään yhteistyötä kuten perheneuvonta, sairaalasielunhoito, erityisnuorisotyö, kehitysvammatyö ja vankilasielunhoito. Nämä pysyvät edelleen yhteisinä toimintoina, lisäksi uutena yhteiseksi tulee ainakin keskusrekisteri.

"Kirkon keskusrahaston maksu on pienille seurakunnille kohtuuttoman suuri"

Seurakuntayhtymähankkeen taustalla ovat seurakuntien talousongelmat.

– Seurakunnat ovat menettäneet neljä prosenttia verotuloistaan jäsenmäärän vähenemisen vuoksi, Perälä kertoo.

Erityisen hankalassa asemassa ovat maaseudun pienet seurakunnat.

– Valtiovalta on toiminut eettisemmin pienten kuntien avustamisessa kuin kirkko pienten seurakuntien auttamisessa, Perälä vertailee.

Perälä kritisoi myös kirkon keskusrahaston maksua, joka on erityisesti pienille seurakunnille kohtuuttoman suuri. Hänen mielestään rahastomaksua pitää pienentää.

Hänen mukaansa seurakuntayhtymän puitteissa pienten seurakuntien on helpompi selvitä taloudellisista haasteista. Seurakuntayhtymällä haetaan kuitenkin säästöjä ja jokainen seurakunta joutuu supistamaan talouttaan.

Perälä arvioi, että vuositasolla saatavien säästöjen pitäisi olla viisi prosenttia vuodessa. Miljoonan euron vuosibudjetista säästö haukkaisi 50 000 euroa, mikä vastaa yhden työntekijän palkkakuluja ja yhden kiinteistön kuluja.

Säästöt eivät uhkaa nykyisiä työsuhteita

Seurakunnilla on paljon henkilöstöä. Työntekijöiden eläköityminen auttaa säästötalkoissa jonkin verran.

– Ratkaisu ei uhkaa nykyisiä työsuhteita. Näiden 12 seurakunnan henkilöstöstä siirtyy eläkkeelle lähimmän viiden vuoden aikana 42 työntekijää.

Seurakunnilla on vastuullaan valtava kiinteistömassa, mutta toisaalta hyvin vähän rakennusalaa ymmärtävää henkilöstöä.

– Seurakuntien rahoista keskimäärin 25 prosenttia menee seiniin, esimerkiksi pienen seurakunnan suuren kirkon maalaus on valtava taloudellinen hanke.

Kuva selvitysmies Matti Perälästä: Riitta Makkonen

Lue myös:

Pohjois-Karjalaan puuhataan suurta Siun seurakuntayhtymää

Siun seurakunta -hanke: "Ilman hyvää tahtoa hyväkään organisaatio ei toimi"

Pohjois-Karjalaan puuhataan suurta Siun seurakuntayhtymää

08.06.2017 14:00 - Kotimaa24 | Kotimaa

Pohjois-Karjalaan esitetään perustettavaksi Siun seurakuntayhtymä. Joensuun seudun uudessa yhtymässä olisi yhteensä 93 000 jäsentä.

Yhteistyöselvityksen ohjausryhmä päätti keskiviikkona lähettää seurakuntiin kysymyksen, tahdotteko neuvotella yhdessä muiden seurakuntien kanssa uuden yhtymän perustamisesta Joensuun seudun seurakuntien tueksi. Vastausta odotetaan lokakuun loppuun mennessä.

Siun seurakunta -selvityksen ohjausryhmä hyväksyi selvityskonsultti, TT Matti Perälän loppuraportin, jossa ehdotetaan uuden Siun seurakuntayhtymän perustamista vuoden 2019 alusta. Raportin mukaan vuosi 2019 olisi luonteva alku uudelle yhtymälle, koska silloin tapahtuu sote- ja maakuntauudistus sekä myös verotusuudistus, mitkä vaikuttavat seurakuntien toimintaan. Lisäksi seurakuntavaalit pidetään marraskuussa 2018, ja uudet luottamushenkilöt aloittavat 2019.

Siun seurakunta -selvityksessä mukana ovat olleet Joensuun evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän seurakunnat: Eno, Joensuu, Pielisensuu, Rantakylä, Pyhäselkä ja Vaara-Karjala sekä yhtymän ulkopuoliset seurakunnat: Heinävesi, Kitee, Kontiolahti, Liperi, Polvijärvi ja Tohmajärvi. Näillä seurakunnilla on 93 000 jäsentä. Lisäksi loppuraportti kysymyksineen lähetetään myös Outokummun ja Ilomantsin seurakuntiin.

Selvitystyön tavoitteena on vahvistaa luterilaisten seurakuntien elinvoimaa Pohjois-Karjalassa. Siun seurakunta -hankkeella on myös omat verkkosivut

Kuva: Siun seurakunta -hankkeen logo

Lue myös:

Siun seurakunta -hanke: "Ilman hyvää tahtoa hyväkään organisaatio ei toimi"

Siun seurakuntayhtymää esitetään Pohjois-Karjalaan

Karjalainen 8.6.2017
Jarno Artika

Pohjois-Karjalaan esitetään perustettavaksi uusi Siun seurakuntayhtymä.

Yhteistyöselvityksen ohjausryhmä päätti keskiviikkona lähettää seurakuntiin kysymyksen, tahtovatko ne neuvotella yhdessä muiden seurakuntien kanssa uuden yhtymän perustamisesta Joensuun seudun seurakuntien tueksi.

Vastausta odotetaan lokakuun loppuun mennessä.

Siun seurakunta -selvityksen ohjausryhmä hyväksyi selvityskonsultti Matti Perälän loppuraportin, jossa ehdotetaan uuden Siun seurakuntayhtymän perustamista vuoden 2019 alusta.

Vuosi 2019 olisi luonteva alku uudelle yhtymälle, koska silloin tapahtuu sote- ja maakuntauudistus sekä myös verotusuudistus, jotka vaikuttavat seurakuntien toimintaan.

Lisäksi seurakuntavaalit pidetään marraskuussa 2018, ja uudet luottamushenkilöt aloittavat 2019.

Selvityksessä ovat olleet mukana Joensuun evankelisluterilaisen seurakuntayhtymän seurakunnat: Eno, Joensuu, Pielisensuu, Rantakylä, Pyhäselkä ja Vaara-Karjala sekä yhtymän ulkopuoliset seurakunnat: Heinävesi, Kitee, Kontiolahti, Liperi, Polvijärvi ja Tohmajärvi.

Näillä seurakunnilla on 93 000 jäsentä. Loppuraportti kysymyksineen lähetetään myös Outokummun ja Ilomantsin seurakuntiin.

------------------------

Loppuraportti

Pohjois-Karjalan
seurakuntien yhteistyöselvitys

31.5.2017

Selvitysmies TT Matti Perälä

Sisällysluettelo

1. Johdanto. 3

2. Seurakuntien tueksi uusi yhtymä. 3

3. Maakuntauudistus muuttaa seurakuntien sopimustilannetta
ja verotulojen kehitystä. 4

4. Eteneminen yhdessä neuvotellen. 5

1. Ensimmäinen askel 5

2. Toinen askel 5

3. Kolmas askel 5

5. Tavoitteena on itsenäisen seurakunnallisen toiminnan turvaaminen. 6

1. Seurakuntien tulevaisuus ja kuntien menneisyys. 6

2. Vapaaehtoiselta pohjalta. 7

6. Nykyisen Joensuun seurakuntayhtymän perussäännön muutostarpeet. 7

7. Henkilöstö on seurakuntien yhteinen voimavara. 8

8. Hallinto, toimintakulttuuri ja yhteistyö. 9

1. Muu yhteistyö. 10

9. Taloudesta. 10

1. Yleisiä huomioita vuoden 2016 tilinpäätöksestä. 11

10. Havaintoja seurakuntien ja yhtymän toiminnasta. 12

1. Joensuun evankelis-luterilainen seurakuntayhtymä. 12

2. Joensuun seurakuntayhtymän seurakunnat 13

3. Ympärillä olevat seurakunnat 14

11. Tiivistäen. 15

1. Johdanto

Selvityksessä ovat mukana Joensuun evankelis-luterilaiseen seurakuntayhtymään kuuluvat seurakunnat: Eno, Joensuu, Pielisensuu, Pyhäselkä, Rantakylä ja Vaara-Karjala sekä yhtymän ulkopuoliset seurakunnat: Heinävesi, Kitee, Kontiolahti, Liperi, Polvijärvi ja Tohmajärvi. Nykyisen seurakuntayhtymän kuudessa seurakunnassa on jäseniä yhteensä noin 52 000. Ympäristön seurakuntien jäsenmäärä on yhteensä noin 41 000. Selvityksen piirissä olevien seurakuntien vuosibudjettien summa on noin 20 miljoonaa euroa.

Tämän selvityksen tavoitteena on antaa tosiseikkoihin perustuva ja luotettava näkemys alueen seurakuntien tulevaisuudesta ja seurakuntien elinvoimaisuudesta. Suomen kirkossa on parhaillaan käynnissä seurakuntien vääjäämätön jakautuminen hyvin toimeentuleviin ja huonosti toimeentuleviin seurakuntiin.

Selvitysraportin keskeisin kysymys on seuraava: tahdotteko neuvotella yhdessä muiden seurakuntien kanssa uuden yhtymän perustamisesta Joensuun seudun seurakuntien tueksi?

2. Seurakuntien tueksi uusi yhtymä

Ehdotan, että selvityksessä mukana olevat seurakunnat perustavat uuden Joensuun seudun seurakuntayhtymän vuoden 2019 alusta. Ehdotus perustuu seurakunnallisen toiminnan ja talouden tosiseikkoihin ja niistä aukeavaan näkymään.

Seurakuntien toiminnassa Joensuun seudulla ja sen ympäristössä on jo pitkään ollut tarve yhteistyöhön eri toimialoilla. Sairaalasielunhoidossa ja perheneuvonnassa sekä oppilaitos-, erityisnuoriso- ja kehitysvammaistyössä yhteistyö jo toteutuukin. Joensuun krematorio puolestaan on muuttanut ihmisten käyttäytymistä hautajaisjärjestelyissä. Nykyisen Joensuun kaupungin ja seurakuntayhtymän ulkopuolelta tulevat seurakuntalaiset haluavat järjestää sekä hautaukset että muistotilaisuudet Joensuussa. Yhteistyö seurakuntien kesken on välttämätöntä. Joensuun keskustan kolme kaupunkiseurakuntaa tarvitsevat nykyistä joustavamman yhteistoimintakulttuurin - toimien mahdollisesti (kuin) yhtenä seurakuntana.

Taloudessa kysymys on aikataulusta. Verotulojen väheneminen on tosiseikka. Kuinka nopeasti tulot vähenevät? Maakuntauudistus lieventää kehitystä, muttei käännä kehityksen suuntaa. Tilannetta kuvailee yleisemminkin uutinen Liperin seurakunnan tilinpäätöksestä.

Sanomalehti Karjalainen otsikoi 16.5.2017: ”Liperin seurakunnalle ylijäämää.” Tulosta selittävät käyttötalouden nettomenojen alittuminen ja aikaisemmilta vuosilta tilitetyt yhteisöverot. Lehti jatkaa: ”Toimintamenot pienenivät noin 4 prosenttia. Kirkollisveron tuotto kuitenkin laski. Vuoteen 2015 verrattuna vähennystä oli 3,7, prosenttia.” Seurakuntien verotulot ovat pienentyneet koko kirkossa vuoden 2015 tilinpäätöksestä vuoden 2016 tilinpäätökseen keskimäärin noin 4 prosenttia.

Seurakunnilla on tulevaisuuden suuntaan itsenäinen ja vapaa ratkaisuvalta. Liperin uutinen kuvailee hyvin yhden mahdollisuuden: seurakunnat päättävät vähentää käyttötalouden menoja. Mutta mitä käyttötalouden menojen vähennys käytännössä tarkoittaisi? Samaan tapaan keskusteltiin luottamushenkilöiden kanssa Heinävedellä. Seurakunta oli harkinnut yhteistä taloutta Leppävirran kanssa. Leppävirta piti kuitenkin neuvotteluissa esillä säästövelvoitetta sen suhteen, kuinka paljon Heinäveden tulisi kyetä supistamaan menojaan ennen yhteen liittymistä. Sanoin tuossa keskustelussa, että jos Heinävesi kykenisi tuohon säästöön, sen ei tarvitsisi harkita liittymistä yhteen minkään seurakunnan kanssa, vaan se pärjäisi yksinkin.

Tilannearvioni on, että jokainen seurakunta joutuu tulevaisuudessa supistamaan talouttaan. Kysymys on siitä, millä toimintakulttuurilla ja rakenteella tuohon pystytään parhaiten. Tämä selvitystyö on mukana olevien seurakuntien toimesta laitettu liikkeelle selkeällä tavoitteella: ylläpitää ja vahvistaa luterilaisten seurakuntien elinvoimaa Pohjois-Karjalassa.

3. Maakuntauudistus muuttaa seurakuntien sopimustilannetta
ja verotulojen kehitystä

Vuoden 2019 alku olisi luonteva ajankohta uudistuksen toteuttamiselle. Tällä hetkellä arvioidaan, että muutos vaikuttaa sekä seurakuntien sopimuksiin että kirkollisverotukseen.

Sote- ja maakuntauudistus vaikuttaa erityisesti perheneuvonnan, sairaalasielunhoidon ja kehitysvammaistyön sopimuksiin. Tämän hetken tietojen mukaan sairaalasielunhoitoa ja kehitysvammaistyötä toteutetaan jatkossa maakunnan palvelulaitoksen, maakunnan yhtiön ja muiden mahdollisten palveluntuottajien toimipisteissä (sairaalat, asumisyksiköt, kuntoutusyksiköt, toimintakeskukset ja palvelukeskukset). Perheneuvonta ja muu sosiaalipalveluiden tuotanto ovat tulossa valinnanvapauden piiriin. (Sakasti 30.3.2017). Uuden valinnanvapauslainsäädännön on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2019 alusta.

Asioiminen maakuntatason toimijoiden kanssa edellyttää seurakunnilta joko erittäin hyvää keskinäistä yhteistyötä tai yhteistä seurakuntahallinnon ja talouden yksikköä.

Sote- ja maakuntauudistus tuovat muutoksia myös verolakeihin. Verotuksen painopiste siirtyy kunnilta valtiolle. Hallituksen esityksessä mainitaan, että tällä siirtymällä on vaikutusta myös kirkollisveron tuottoon. Kirkollisveron tuotto kasvaisi. Jotta uudistus olisi kirkollisveron osalta neutraali, pitäisi seurakuntien alentaa kirkollisveroprosenttia. Kokonaistasolla alentamistarve olisi 0,1 prosenttia.

Kirkkohallitus valmistelee ehdotusta seurakunnille, että nämä alentaisivat veroprosenttiaan vapaaehtoisesti. Asiasta päättäminen tulee seurakunnissa ajankohtaiseksi vuoden 2018 syksyllä. Tässä Joensuun seutua koskevassa esityksessä toteutettavien uudistusten ajoittaminen vuoden 2019 alkuun olisi perusteltua em. valtakunnan tasolla tapahtuvien muutosten takia. Verotuksen muuttuminen mahdollistaisi sen, että uusi hallinnon- ja taloudenyksikkö voisi aloittaa nykyisen Joensuun seurakuntayhtymän kirkollisveroprosentilla.

4. Eteneminen yhdessä neuvotellen

Tämän selvityksen neuvotteluissa on tullut esille mielikuvien ja kokemusten suuri voima. Kun mainitaan sana yhteistyö, alkavat keskustelijat kertoa kuntien yhteistyön kokemuksista - tai siitä, miten Järvi-Kuopion työntekijät reissaavat Tuusniemeltä Juankoskelle ja Riistavedelle. On äärimmäisen tärkeää pysähtyä näihin mielikuviin ja pyrkiä löytämään yhteinen tahtotila. Se, mitä tahdomme, ohjaa tulevaisuutemme suunnan.

1. Ensimmäinen askel

Ehdotan, että ohjausryhmä lähettää selvityksessä mukana olleille kahdelletoista seurakunnalle ja Joensuun seurakuntayhtymälle - sekä harkintansa mukaan mahdollisesti myös Ilomantsin ja Outokummun seurakunnille - tämän raportin. Ilomantsin ja Outokummun seurakuntien tilanne on muuttunut siitä, kun ne antoivat vastauksensa mukaan tulosta mahdollisen selvityksen tekemiseen.

2. Toinen askel

Seurakuntien kirkko- ja seurakuntaneuvostoille (ja kirkkovaltuustoille) esitetään seuraava kysymys: Tahdotteko neuvotella yhdessä muiden seurakuntien kanssa uuden yhtymän perustamisesta Joensuun seudun seurakuntien tueksi?

Neuvotteluille olisi aikaa vajaa vuosi siten, että mahdollinen päätös uuden yhtymän perussäännöstä voitaisiin tehdä keväällä 2018. Mikäli haetaan kokonaisratkaisua Joensuun seudun seurakuntien elinvoimaisuuden tueksi, olisi ratkaisut paras tehdä yhdessä ja kohtuullisen ripeässä aikataulussa.

3. Kolmas askel

Neuvotteluissa voitaisiin edetä jo olemassa olevien työskentelytapojen mukaan.

Kirkkoherrojen neuvotteluissa kartoitettaisiin sekä seurakuntien itsenäinen että seurakuntien yhteinen toiminta ja määriteltäisiin työn johto- ja toimivaltasuhteet, mukaan lukien kiinteistö- ja hautausmaatyö sekä hallinto.

Talouspäälliköiden neuvotteluissa selvittäisiin keskinäinen työnjako talouspäälliköiden siirtyessä seurakuntayhtymän työntekijöiksi. Talouspäälliköiltä pyydetään asiantuntija-arvioita talousarvion käyttötalouden jakautumisesta seurakunnallisen toiminnan, kiinteistö- ja hautausmaatyön sekä hallinnon kesken. Alustavasti olen laskenut, että nykyisen yhtymän ulkopuolella olevien seurakuntien seurakunnalliseen toimintaan tulisi enemmän varoja - vaikka veroprosentti laskettaisiin nykyisen yhtymän 1,45 prosenttiin. Tämä johtuu siitä, että nykyisessä Joensuun yhtymässä seurakunnallisen toiminnan osuus kaikista menoista on huomattavasti suurempi kuin ympäröivissä seurakunnissa. Asiaa olisi arvioitava sekä seurakunnallisen toiminnan että kiinteistöjen, hautausmaiden ja hallinnon näkökulmista.

Yhteisen seurakuntatyön osuus on nykyisessä yhtymässä varsin suuri. Yhteisen seurakuntatyön johdon ja yhtymän johdon arvioitavaksi jäisi, miten sote- ja maakuntauudistus vaikuttaa seurakuntien toimintaan ja miten yhteistyö tältä osin olisi järjestettävä.

Raportin esittämät visiot tulisi ottaa käsittelyyn myös muiden työalojen sekä kirkko- ja seurakuntaneuvostojen puheenjohtajien ja valtuustojen puheenjohtajien yhteisneuvotteluissa.

5. Tavoitteena on itsenäisen seurakunnallisen toiminnan turvaaminen

Seurakuntien toimintaedellytykset on turvattava. Otan esimerkin taloudesta. Oletetaan, että seurakunnan käyttötalous on vuodessa 1 M€. Jos seurakunnan tulot vähenevät vuodessa 5%, toiminnan käyttöön jää 50 000 euroa vähemmän rahaa kuin kuluvana vuonna. Tämä tarkoittaa käytännössä yhden työntekijän palkkakuluja ynnä yhden kiinteistön hoitokuluja. Suurimmillaan Suomen seurakunnissa verotulot ovat viime vuonna vähentyneet vuodessa jopa 18 prosenttia. Vähennys on tehtävä, olipa seurakunta itsenäinen tai osa isompaa yhteisöä eli kappeliseurakuntana tai yhtymän seurakuntana. Kysymys on nyt siitä, millä rakenteella taataan parhaimmat toiminnan mahdollisuudet eteenpäin.

1. Seurakuntien tulevaisuus ja kuntien menneisyys

Joka paikassa, jossa olen keskustellut seurakuntien tulevaisuudesta, on samaan keskusteluun astunut mukaan kuntien menneisyys. Tarkoitan kokemuksia erilaisista yhteistyökokeiluista ja kuntaliitoksista. On erittäin vaikea päästä tähän hetkeen ja seurakunnan tulevaisuuden näkymiin. Huonoja kokemuksia ja mielikuvia on paljon. Ensimmäinen tehtävä on selvittää, mistä puhumme. Huonoilla kokemuksilla on kiistaton painoarvo. On huolella mietittävä rakennetta niin, että huonoille käytännöille ja pahalle tahdolle jäisi mahdollisimman vähän tilaa.

2. Vapaaehtoiselta pohjalta

Seurakunnan itsenäisen toiminnan säilyttäminen on tämän selvitystyön tavoite. Seurakunta elää kirkkonsa ympärillä. Itsenäisinä talouden- ja hallinnonyksikköinä seurakunnat ovat kuitenkin ajautuneet vaikeuksiin. Kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunta toteaa, että seurakuntataloudet ovat kehittymässä heikkoihin ja vahvoihin. Seurakuntien kahtiajakautumisen estäminen on seurakuntien itsenäisen toiminnan kannalta ensiarvoisen tärkeää. Kirkon taholta asiaan reagoidaan yleisesti ja tietoisena seurakuntien vaikeuksista: ”Seurakunnissa on harkittava liitoksia ja tuomiokapitulille tulee antaa valtuudet tehdä esitys kriisiseurakuntien liitoksista”. (Tulevaisuusvaliokunnan mietintö s. 3). Joensuun seudulla liikkeelle on lähdetty vapaaehtoiselta pohjalta ja tähdennetty, että kukin seurakunta harkitsee oman tilanteensa mukaisesti mahdollisen liittymisen yhteistoimintaan.

6. Nykyisen Joensuun seurakuntayhtymän perussäännön
muutostarpeet

Neuvotteluissa on käynyt ilmi, että yhtymän perussääntö tarvitsee muutoksia, vaikka yhtymää ei laajennettaisikaan. Tällä hetkellä yhtymä hoitaa kiinteistöjen ylläpito- ja rakentamispalvelut. Olisi harkittava muutosta, että yhtymä hoitaisi kiinteistöjen rakentamis- ja asiantuntijapalvelut, mutta kiinteistöjen ylläpito ja käytännön huoltotyö olisivat kunkin seurakunnan omaa työtä seurakunnan omalla taloudellisella vastuulla. Kiinteistönhoidosta huolehtivat siivoojat, talonmiehet, suntiot ja seurakuntamestarit.

Normaaliin työelämään kuuluu, että työntekijällä on vain yksi lähiesimies. Esimies- ja alaissuhteet on oltava selkeitä. Jos työntekijän esimies on esimerkiksi kiinteistöpäällikkö, tulee kiinteistöpäällikön, kirkkoherran ja hautaustoimen päällikön selvittää esimiestyön toimivaltasuhteet. Samaan tapaan olisi tehtävä muutos hautaustoimessa.

Hautausmaanhoidon taloudellinen vastuu kuuluisi seurakunnalle. Hautaustoimen päällikkö hoitaisi asiantuntijaohjauksen. Joensuun krematorion toiminta olisi kuitenkin yhteistä ja suoraan hautaustoimen päällikön alaista. Joensuun hautausmaahan kohdistuu krematorion myötä paineita ympäristön hautausten, hautaan siunaamisten ja muistotilaisuuksien järjestämisestä. Mahdollisesti erikseen olisi sovittava Joensuun seudun nykyistä yhtymää laajemman alueen yhteistyö krematorion ja Joensuun hautausmaan, Rauhankappelin ja Ristinkappelin käytöstä.

Perussääntö on tullut voimaan 1.1.2009. Alla on kopio nykyisen perussäännön kiinteistöjä ja hautausmaita koskevasta kohdasta. Kiinteistöjä ja hautausmaita koskevat muutosehdotukset ovat jäljempänä.

Tällä hetkellä seurakuntayhtymä hoitaa sille kirkkolain 11 luvun 2§:n 1-2 ja 4 momentissa säädetyt tehtävät sekä kirkkolain 11 luvun 2 §:n 5 momentin nojalla seuraavat tehtävät:

kiinteistöjen ylläpito- ja rakentamispalvelut
metsänhoitopalvelut
hautausmaapalvelut
kaluston ja irtaimiston hankinnan ja hoidon
keittiö- ja seurakuntamestaripalvelut
kurssi- ja leirikeskuspalvelut
tietohallintopalvelut
keskusrekisteripalvelut.

Muutosehdotukset perussääntöön:

kiinteistöjen asiantuntija-, työnjohto ja rakentamispalvelut
metsänhoitopalvelut
hautaustoimen asiantuntija- ja työnjohtopalvelut
kaluston ja irtaimiston hankinnat
keittiö- ja seurakuntamestaripalvelut poistetaan yhtymän tehtävistä
kurssi- ja leirikeskuspalvelut
tietohallintopalvelut
keskusrekisteripalvelut (keskusrekisteripalvelujen uudistaminen ei ole kuulunut tämän selvityksen tehtäviin).

7. Henkilöstö on seurakuntien yhteinen voimavara

KL 11:2,4 mukaan ”Seurakuntayhtymä päättää myös seurakuntien virkojen perustamisesta ja lakkauttamisesta”. Seurakuntayhtymä hoitaa myös muut seurakuntien henkilöstöasiat.

Henkilöstö on kirkkolaissa selvästi määritetty seurakuntayhtymän vastuulle. Perussääntöön tarvitaan sopimus siitä, että henkilöstö on seurakuntayhtymän henkilöstöä. Jokaiselle työntekijälle osoitetaan virka- tai toimipaikka yhtymän seurakunnassa tai seurakuntien yhteisessä työssä seurakuntayhtymässä.

Kirkkolain henkilöstöä koskevan yleisen säännöksen mukaan ”Seurakuntayhtymä ja siihen kuuluvat seurakunnat ovat palvelussuhteen ehtoja koskevissa asioissa yksi työnantaja”. (KL 6:1,1). Lakia alemman eli Kirkkojärjestyksen mukaan ”Seurakunnassa tulee olla kirkkoherran, kanttorin ja diakonian virka”. (KJ 6:1,1). Nämä virat, kuten myös seurakunnan taloushallinnon johtotehtäviä koskeva virka, voivat kuitenkin olla kahden seurakunnan yhteisiä. (KJ 6:1,4).

Mikäli tulkitaan niin, että em. kolmen viran on oltava seurakuntien virkoja, voitaneen kaikki muut virat ja toimet perustaa seurakuntayhtymän viroiksi. ”Seurakuntayhtymä päättää myös seurakuntien virkojen perustamisesta ja lakkauttamisesta.” (KL 11:2,4). Seurakuntien palvelukseen osoitettujen virkojen ja toimien perustamiseen ja lakkauttamiseen pyydetään ao. seurakunnalta lausunto. Seurakuntien työhön osoitetut virat ja toimet täyttää seurakunta.

Työnjako seurakunnan ja yhtymän kesken on tärkeä. Periaatteessa seurakuntayhtymä vastaa kaikista resursseista ja seurakunta toimii sille annetuissa puitteissa. Henkilöstö on yhtymän resurssi, jonka se osoittaa seurakuntien työhön viran- ja toimenhaltijoina. Seurakuntayhtymän rooli voi kuulostaa suurelta, jos sitä ajattelee vallankäytön näkökulmasta. Jos toimintakulttuuri on kunnossa, taataan yhteisellä henkilöstöllä ja henkilöstöpolitiikalla koko Joensuun seudun tasapuolinen elinvoimaisuus seurakuntatyössä. Henkilöstöä koskevien päätösesitysten tekeminen edellyttää henkilöstön ja työntekijäjärjestöjen kuulemista. Erittäin vaativa tehtävä on sopia kiinteistö- ja hautaustoimen työntekijöiden esimies- ja lähiesimiesjärjestelyistä.

Kantava ajatus henkilöstöä koskevissa päätöksissä on, että henkilöstön määrä vähenee tulevaisuudessa. Siksi tarvitaan nykyistä suurempi yhteinen yksikkö jakamaan vähenevät henkilöresurssit oikein.

Joensuun seurakuntayhtymästä ja sen kuudesta seurakunnasta sekä ympäröivistä kuudesta seurakunnasta jää viiden vuoden kuluessa eläkkeelle 42 työntekijää eli keskimäärin 8 henkilöä/vuosi. Eläkkeelle lähtevät jakautuvat varsin tasaisesti eri ammattialoille: 4 kirkkoherraa, 3 muuta pappia, kanttori, 3 diakoniatyöntekijää, talouspäällikkö, 6 lastenohjaajaa ja 2 lapsityönohjaajaa, 8 emäntää /siivoojaa /kiinteistötyöntekijää/suntiota, nuorisotyön ohjaaja, 9 toimistotyöntekijää, 2 perheneuvojaa, viestintäpäällikkö, haudankaivaja.

Eläkkeelle jäävillä on harkintavaltaa eläkkeelle jäämisen ajankohdan suhteen. Laskelma ilmaisee vain karkean suuruusluokan. Näissä seurakunnissa on yhteensä 427 työntekijää, joista vakinaisia on 273.

8. Hallinto, toimintakulttuuri ja yhteistyö

Hallinnon olennainen tuntomerkki on demokratia. Mitä suurempi ja moni-ilmeisempi seurakuntien yhteinen yksikkö on, sitä enemmän tarvitaan hyvää johtoryhmätyöskentelyä ja kykyä perustella seurakuntien toiminnan tarpeita ja erityislaatuisuutta. Painopistettä on saatava siirtymään päätöksenteosta asioiden yhteiseen valmisteluun. On otettava vakavasti kirkkovaltuutetun kokemus siitä, ettei asioihin voi vaikuttaa, ”kun ne on niin valmiiksi pureskeltu”. Kirkkovaltuutetut ja muut luottamushenkilöt täytyy saada yhteistyössä työntekijöiden kanssa valmistelemaan päätöksiä. Kirkkovaltuuston työn painopiste ei ole joulukuun kokous, vaan sitä edeltävä kevät, jolloin painopisteitä ja arvoja määritellään. Kevään tilinpäätöskokouksesta tarvitaan välitön kontakti toimintasuunnitelman ja talousarvion valmisteluun.

Johtoryhmällä tarkoitan tässä muutamien johtavien luottamushenkilöiden ja johtavien työntekijöiden ryhmää. Sen on oltava suppeampi kuin yhteinen kirkkoneuvosto, jonka valmisteluelimenä johtoryhmä toimii. Yhteisen kirkkovaltuuston paikkajaosta säädetään KL 11:7 ja KJ 10:8. Tämän mukaisesti esimerkiksi Heinäveden seurakunnalla olisi ilmeisesti 3 paikkaa yhteensä 51 hengen yhteisessä kirkkovaltuustossa ja esimerkiksi Joensuun seurakunnalla olisi 6 paikkaa. Laskelma on jäljempänä liitteessä.

Olennaiset kysymykset menojen järkevässä hallinnassa ovat henkilöstö ja kiinteistöt. Molemmat ovat tällä hetkellä selvityksen piirissä olevissa seurakunnissa vielä hyvällä tasolla ja hallinnassa. Yhtä lailla on todettava, että säästöpaineet tulojen vähetessä kohdistuvat juuri näihin. Kulukuri edellyttää henkilöstölle tietoisuutta siitä, että heidän työpaikkansa ei ole uhattuna mutta eläköitymisten myötä tarvitaan seurakuntien rajat ylittävää hyvää yhteistyötä. Kiinteistöjen osalta olennaista on kiinteistö- ja rakennusalan ammattitaidon hyödyntäminen koko Joensuun seudun alueella.

1. Muu yhteistyö

Seurakunnat voivat sopia yhteistyöstä (KL 12). Ottaen huomioon, että seurakunnilla voi olla esimerkiksi yhteinen kirkkoherran virka, voidaan sanoa, että sopimus yhteistyöstä voi koskea mitä tahansa seurakuntatyön tai kiinteistö-, hautausmaa- ja hallintotyön tekemistä. Yhteistyö ei rajaudu vain yhtymän seurakuntiin eikä yhteistyö rajaudu myöskään vain seurakuntien väliseen yhteistyöhön. Yhteistyötä voi olla esim. kunnan, järjestöjen ja yhdistysten kanssa. Väliraportissa 4.4.2017 esittelin myös muita yhteistyön mahdollisuuksia, joita en nyt tässä enää toista.

9. Taloudesta

Ohessa on lukuja kirkon vuoden 2015 taloustilastosta: kirkollisveroprosentti, toimintakulut jäsentä kohti, kirkollisverokertymä jäsentä kohti ja seurakunnan jäsenmäärä. Seurakuntayhtymän taloustilasto on yksi yksikkö.

Srk/yhtymä	Veroprosentti	Toimintakulut jäsentä kohti	Kirkollisverokertymä jäsentä kohti	Jäsenmäärä
Joensuun srk-yhtymä	1,45	243	210
Eno				4562
Joensuu				15546
Pielisensuu				12668
Pyhäselkä				5921
Rantakylä				10951
Vaara-Karjala				3354
Heinävesi	1,75	295	194	2792
Kitee	1,7	249	209	10308
(Rääkkylä)	1,85	295	194	-
Kontiolahti	1,5	237	217	11494
Liperi	1,6	216	211	9254
Polvijärvi	1,65	196	184	3576
Tohmajärvi	1,8	262	216	3563

1. Yleisiä huomioita vuoden 2016 tilinpäätöksestä

Kirkkohallituksen arvio oli, että verotulokertymä laskee vuonna 2016 vuoteen 2015 verrattuna 3 prosenttia.

Joensuun seurakuntayhtymässä toteutuma oli -2.5 prosenttia.

Kiteellä kirkollisveron tuotto oli 1,75 M€. Tämä oli 77 900 euroa vähemmän kuin vuonna 2015. Vuoden 2017 alusta Kiteen kappeliseurakunnaksi liitetyn Rääkkylän henkilöverotulot olivat 310 314 euroa, mikä on 54 421 euroa vähemmän kuin vuonna 2015.

Kontiolahden seurakunnassa verotulot olivat vuoden 2016 tilinpäätöksessä 2,45 M€, joka on noin 34 000 euroa vähemmän kuin vuonna 2015.

Liperissä verotulojen vähennys noudatteli kirkon keskitasoa ollen 3,7 %.

Polvijärvellä verotulot jäivät budjetoidusta 7 % alemmaksi. Henkilöverotulojen vähennys oli 11 prosenttia.

Tohmajärven seurakunnan budjetti laadittiin ylijäämäiseksi mutta tilinpäätöksestä tuli alijäämäinen. Vuonna 2015 henkilöverotulot olivat 786 714 euroa ja vuonna 2016 ne olivat 725 324 euroa.

Heinävedellä veroprosenttia korotettiin vuonna 2015 ja se on nyt 1,85. Verotulot ovat tasaisesti laskeneet.

10. Havaintoja seurakuntien ja yhtymän toiminnasta

Raportti perustuu havaintoihin ja keskusteluihin seurakuntalaisten, luottamushenkilöiden ja työntekijöiden kanssa. Raportissa ei ole pyritty luomaan erityisesti strategiaa vaan tekemään toimenpide-ehdotuksia.

1. Joensuun evankelis-luterilainen seurakuntayhtymä

Yhtymän hallinto

Selvitystyön tärkein kysymys koskee toimintakulttuuria. Jo nykyiselläänkin tarvittaisiin johtavien luottamushenkilöiden ja työntekijöiden johtoryhmä, joka jaksaisi säännöllisesti punnita asioita. Mahdollisen uuden yhtymän johdossa tämä on välttämätöntä. Luottamushenkilöiden ja työntekijöiden yhteistyö toimintasuunnitelman ja talousarvion valmistelussa on myös saatava suosimaan perusteluja ja harkintaa. Tässä nykyisellä yhtymällä on hyviä perinteitä. Niitä jalostamalla päästään eteenpäin. Kirkkovaltuutetun rooli ei ole vain vahvistaa talousarvio vaan myös osallistua sen painopisteiden harkintaan.

Mihin vedetään raja seurakunnan työn ja yhtymän työn välillä? Sekä kiinteistö- että hautaustoimen työ tehdään pääasiassa seurakunnissa. Olisiko rahakin oltava seurakunnissa? Poikkeuksena tästä on Joensuun hautausmaa ja kappelit, jotka palvelevat yhä enemmän myös ympäristön seurakuntia.

Yhteiset seurakunnalliset tehtävät

Yhteisen seurakuntatyön menot ovat olleet noin 1 M€ ja seurakuntien seurakuntakohtaisen seurakuntatyön talous on ollut kuudessa seurakunnassa yhteensä noin 5,8 M€. Yhteinen seurakuntatyö on lähes 15 prosenttia seurakuntatyöstä. Summa on siis enemmän kuin esimerkiksi Pyhäselän seurakunnan seurakuntatyön osuus.

Joensuun seudulla tarvitaan yhdestä paikasta johdettu seutukunnan yhteinen seurakunnallinen toiminta. Tämä on tärkeää neuvotteluissa maakunnan toimijoiden kanssa. Perheneuvonnan, sairaalasielunhoidon, opiskelija- ja erityisnuorisotyön lisäksi tarvitaan keskitetty ja ammattitaitoinen viestinnän ja it-alan osaaminen. Sosiaalinen media on entistä paremmin otettava yhdessä haltuun.

Perinteisen median puolella tiedetään, että seurakuntalehdellä on lukijansa ja radiolla kuuntelijansa. On ihmisiä, jotka eivät osallistu mihinkään seurakunnan toimintaan mutta lukevat seurakunnan lehden sanasta sanaan. Seurakunnan työssä käytetään nykyisin paljon tietotekniikkaa. Tulevaisuuden suunta on, että it-tekniikka tulee uusien sukupolvien myötä entistä tärkeämmäksi osaksi seurakunnallista toimintaa ja tarvitsee asiantuntevan ja innostuneen tekijäjoukon Joensuun seudulla.

2. Joensuun seurakuntayhtymän seurakunnat

Eno

Luottamushenkilöiden ja työntekijöiden kanssa keskusteltaessa näkyy hyvin, että Enon seurakunta toimii, mutta Joensuuhun on pitkä matka. Selvityksen tekemisen aikaan on ajoittunut seurakuntatalon kosteusongelmien havaitseminen ja korjaus. Enossa elää seurakunnan laajalla alueella perinteisen seurakuntaelämän arvostus. Keskusteluissa kävi hyvin selväksi myös tarve uudistua ja muuttua.

Joensuu

Kolmen kaupunkiseurakunnan yhteistyö täytyisi olla nykyistä tiiviimpää. Yhteydet kouluihin kertyvät Joensuun seurakunnalle samoin kuin hautaan siunaamisten paine omaa seurakuntaa laajemmalta alueelta. Joensuun seurakunnassa on kaksi seurakuntapiiriä, joiden yhteistyö on hyvä esimerkki seurakuntienkin väliselle yhteistyölle.

Pielisensuu

Työntekijöiden kokouksessa 8.3.2017 nousivat esille ennen muuta yhteistyön kehittäminen, seurakuntatyön laaja-alaisuuden ymmärtäminen ja esimiestyön pysyminen riittävän lähellä. Työntekijät totesivat leimautuvansa selkeästi omaan seurakuntaansa.

Pyhäselkä

Niittylahti ja Reijola ovat Pyhäselän seurakunnan kasvavia lähiöitä. Seurakunnan alueella Pyhäselässä on vankila, jossa hartauksia käyvät pitämässä myös muiden seurakuntien työntekijät. Yhteistyötä on Joensuun seurakuntayhtymän muiden seurakuntien kanssa.

Rantakylä

Rantakylän seurakunnan luottamushenkilöistä ja työntekijöistä välittyy varsin tasapainoinen ja rauhallinen kuva. Asiat ovat hallinnassa.

Vaara-Karjala

Tuupovaara ja Kiihtelysvaara ovat sopeutuneet elämään yhden seurakunnan aikaa. Työyhteisön ja luottamushenkilöiden yhteistyö tuntuu mutkattomalta. Joensuuta tarvitaan, mutta se on kaukana.

3. Ympärillä olevat seurakunnat

Heinävesi

Heinävesi on neuvotellut seurakuntaliitoksesta länsipuolella olevan Leppävirran seurakunnan kanssa. Näyttää kuitenkin siltä, että niin kunta kuin seurakuntakin katsovat nyt idän suuntaan, Joensuun seutuun. Heinävedellä on tartuttu menojen hillitsemiseen ja tehty ratkaisuja mm. kahden työalan yhdistämiseen yhdelle henkilölle.

Kitee

Kiteen seurakunnassa on tapahtunut muutoksia. Kesälahdesta tuli Kiteen kappeliseurakunta muutama vuosi sitten ja Rääkkylästä tuli Kiteen kappeliseurakunta vuoden 2017 alusta. Kiteen seurakunnan jäsenmäärä on noin 10 600 eli Kitee kuuluu alueen suurten joukkoon. Kappeliseurakuntien mukaantulo asettaa paineita niistä tulevien kiinteistöjen hoitoon.

Kontiolahti

Kontiolahden väestöstä 40 prosenttia asuu Lehmossa. Väestö on Pohjois-Karjalan nuorinta, lapsiperheitä on paljon. Seurakunta on vireä ja hyvinvoipa. Talous on kunnossa mutta säästöpäätöksiä on jouduttu tekemään. Vakinaista henkilökuntaa on 27 henkilöä. Henkilöstökulut ovat kontrollissa (verotulot noin 2,4 M€ ja henkilöstökulut noin 1,5 M€).

Liperi

Liperin neuvotteluissa tuli esille voimakkaita mielipiteitä sen puolesta, ettei Liperi tarvitse liittoutumisia toisten seurakuntien kanssa. Liperi pärjää hyvin omillaan. Tämä on tietenkin tällä hetkellä totta. Kun keskustelussa siirryttiin tarkastelemaan taloudellista kehitystä muutaman vuoden aikajänteellä, ruvettiin miettimään muitakin vaihtoehtoja.

Polvijärvi

Polvijärven seurakunnan luontevin yhteistyökumppani on ollut Outokumpu. Outokummun kanssa on ollut mm. yhteistä leiritoimintaa. Oma Koronniemen leirikeskus on yöpymiskiellossa kosteusvaurioiden takia. Neuvottelussa kannettiin huolta siitä, miten seurakunta saa pidettyä jäsenensä yhteydessään. Kirkkorakennuksen maalaus odottaa ja on seurakunnalle taloudellisesti iso urakka.

Tohmajärvi

Työntekijöiden määrää on vähennetty 2000-luvulla. Täyttämättä on jätetty mm. Värtsilän papin ja kanttorin tehtävä, Värtsilän ja Tikkalan suntioiden tehtävät, toisen nuorisotyönohjaajan sekä kolmannen lastenohjaajan tehtävät. Kirkko on remontoitu vuonna 2005. Värtsilän kirkko odottaa kunnostusta, Tohmajärven kirkon ulkomaalaus tulee piakkoin ajankohtaiseksi ja Vanhan pappilan myynti on vireillä. Eri toimialoilla on yhteistyötä Kiteen ja Rääkkylän kanssa. Kuntapuolen luottamushenkilöillä on kuitenkin voimakas vastustus Kiteen ja Keski-Karjalan yhteistyöhön.

11. Tiivistäen

Ohjausryhmä ehdottaa nykyisen Joensuun seurakuntayhtymän perussäännön tarkistamista.

Uuden yhtymän nimi voisi olla Siun seurakuntayhtymä. Perussäännön idea on tarjota seurakunnille asianmukainen yhteistoiminnan alusta. Seurakuntien vastuulle ja talousarvioon jäisivät seurakuntien kiinteistöjen hoitokulut ja hautausmaiden kulut. Yhtymän tehtävänä olisi huolehtia asiantuntijapalveluista, työnjohdosta ja varsinaisista rakentamispalveluista.

Joensuun hautausmaa palvelee koko seutukuntaa entistä enemmän krematorion kautta. Se vaikuttaa seurakunnan työntekijöiden työpaineisiin. Tätä asiaa olisi tarkasteltava yhdessä.

Nykyinen yhtymän hallinto käsittelee tämän raportit ehdotukset ottaen huomioon seutukunnan seurakuntien edun. Samalla on mietittävä vastaus kysymykseen: Onko yhtymä valmis ottamaan vastaan muita ympäristön seurakuntia?

Henkilöstön osalta ehdotan, että henkilöstö olisi pääsääntöisesti yhden työnantajan, seurakuntayhtymän, palveluksessa. Henkilöstörakenteen ratkaisut on voitava tehdä yhdessä. Tämä kaventaisi yksittäisen seurakunnan ratkaisuvaltaa, mutta takaisi alueelle tasapuolisesti rekrytoidun työvoiman. Yksittäisen, pienen seurakunnan on erittäin vaikea päättää virkojen ja toimien vähentämisestä. Viesti henkilöstölle on, että uusi yhtymä ei uhkaa nykyisiä työsuhteita, mutta jokainen täyttämättä jäävä virka tai toimi edellyttää yhteistyötä mahdollisesti myös seurakunnan rajan yli. Henkilöstö on alueen seurakuntien yhteinen voimavara.

Toimintakulttuurin uudistaminen on tärkein ja varmasti eniten työtä vaativa askel. Luottamushenkilöiden ja työntekijöiden yhteistyö on saatava uudelle tasolle. Yhteistyöllä selvitään myös tiukkenevan talouden haasteista.

Kysymys seurakunnille on tämä: tahdotteko neuvotella uuden yhtymän perustamisesta Joensuun seudun seurakuntien tueksi? Myönteinen vastaus päästää seurakunnan mukaan neuvotteluihin, joissa ovat mukana niin luottamushenkilöt kuin työntekijätkin. Mahdollinen yhtymän perustaminen tapahtuisi neuvottelujen jälkeen. Yhtymän perustaminen tapahtuu siten, että kirkkovaltuustot hyväksyvät seurakuntayhtymän perussäännön ja seurakuntayhtymälle siirtyvästä omaisuudesta tehdyn luettelon. Tämän aika olisi vuoden 2018 puolivälissä.

Tulevaisuus näyttää talouden puolesta tarjoavan niukkuutta. Niukkenevien resurssien hallinta on paras hoitaa yhteisellä ja vakaalla pohjalla. Tässä ehdotuksessa seurakuntien rooli on suurempi kuin nykyisissä yhtymissä. Yhtymän tehtävä on taata seurakuntien toiminnalle vakaa ja tasapuolinen alusta. Joensuun seutu ansaitsee vireät ja toimintakykyiset seurakunnat!

www.siunseurakunta sivujen Infopankissa ovat luettavissa väliraportit ja ohjausryhmän pöytäkirjat, puheenvuorot ja keskeisimmät uutiset selvitystyön varrelta. Väliraporttien esittelemiä vaihtoehtoja ei tässä toimenpide-ehdotuksessa ole enää toistettu. Hankkeella on myös oma Siun seurakunta Facebook-sivu.

--------------------------------

”Siun seurakunta” – Pohjois-Karjalan seurakuntien yhteistyöselvitys

Pohjois-Karjalan kolmentoista seurakunnan ohjausryhmä valitsi kokouksessaan 8.6.2016 selvityskonsultin tehtävään Matti Perälän. Ohjausryhmän valitsema perehdyttämisryhmä kävi kanssani keskustelun 21.6.2016.

Pohjois-Karjalan seurakuntien yhteistyöhanke käynnistyy kuuntelulla, keskustelulla ja tutustumisella. Syksyn 2016 aikana pyydän päästä käymään jokaisessa seurakunnassa ja tavata kirkkoherran, luottamushenkilöt ja työntekijät sekä olla mukana seurakuntaillassa. Joensuun yhtymän seurakuntien johtavat talouden, hallinnon ja yhteisten työmuotojen viranhaltijat ja luottamushenkilöt tapaan erikseen.

Selvitystyön ydin on siinä, että ymmärrän kunkin seurakunnan tilanteen sen omista lähtökohdista ja arvioista käsin. Selvitystyön on määrä valmistua toukokuun 2017 loppuun mennessä. Yhteistyöselvityksessä ovat mukana Joensuun, Pielisensuun, Rantakylän, Pyhäselän, Enon, Vaara-Karjalan, Heinäveden, Liperin, Kontiolahden, Kiteen, Tohmajärven ja Polvijärven seurakunnat sekä Joensuun evankelisluterilainen seurakuntayhtymä.

Ks. myös www.siunseurakunta.fi tai Siun seurakunta Fb:ssa

---

Kirkkoherrojen kokous Juuka 24.1.2017

1. Puolen tunnin tai tunnin ajomatka Joensuuhun!

Pyhäselkä 24, Vaara-Karjala36, Eno 36 km,

Kontiolahti 20, Liperi 27, Polvijärvi 42, Tohmajärvi 57, Kitee 70 ja Heinävesi 78km

(Ilomantsi 74, Outokumpu 47, Juuka 86)

2. Kevyt seurakuntayhtymä!

Ohjausryhmä ti 4.4.2017

Muutostarpeen toteaminen ja määrittely

Valmistelu

Henkilöstön kuuleminen

3. Toimintakulttuuri ja talous kuntoon!

Motiivi osallistua alustaviin ja ideoiviin neuvotteluihin!

Henkilöstö-ja kiinteistömenot kuriin yhteisessä isossa yksikössä

---

Joensuun evankelisluterilainen seurakuntayhtymä

YKV 23.01.2017 klo 18 TT Matti Perälä

Olemmeko yhteisen tavoitteen takana?

Mitä hyötyä Joensuun seudun seurakunnille olisi syvemmästä yhteistyöstä? Mitä hyötyä laajemmasta yhteistyöstä oli nykyiselle Joensuun seurakuntayhtymälle? Mitä tarkoittaa hyöty, kun puhutaan seurakunnasta ja sen toiminnasta?

”Tavoitteena on ylläpitää ja vahvistaa luterilaisten seurakuntien elinvoimaa Pohjois-Karjalan maakunnassa.” Olemmeko tämän tavoitteen takana myös tässä yhtymässä? Mitä se käytännössä tarkoittaa? Kirkkotiessä ja omilla sivuillani esillä olleiden tietojen ja näkemysten lisäksi nostan tässä muutaman käytännön esimerkin.

Joensuun seutu on kokoluokaltaan Jyväskylä

Kun puhumme nyt kahdentoista seurakunnan yhteistyön selvittämisestä, puhumme väkimäärältään samasta suuruusluokasta kuin nykyinen Jyväskylän seurakunta (95799 Jyväskylä ja 94317 mahdollinen uusi yhtymä – tai Kuopion seurakuntayhtymä 91.000).

Selvityksessä mukana olevilla seurakunnilla on samanlainen rakenne: 3 suurta ja 3 pientä. Yhtymän suuret seurakunnat Joensuu, Pielisensuu ja Rantakylä ovat väkimäärältään 73% nykyisen yhtymän väkimäärästä, ympäristön seurakunnista Kontiolahti, Kitee ja Liperi ovat 76% väkimäärältään näistä kuudesta seurakunnasta. Jos syntyisi selvityksessä mukana olevien laajuinen yhtymä, olisivat Joensuu, Pielisensuu ja Rantakylä siinä väkimäärältään 41%.

Nykyisen yhtymän seurakuntien yhteinen väkiluku on 52745 eli hiukan vähemmän kuin Malmin seurakunnassa (54962). Ympäröivien kuuden seurakunnan yhteinen väkiluku on yli 10.000 jäsentä Malmia pienempi eli 41572.

Puolen tunnin tai tunnin ajomatka Joensuuhun

Nykyisen yhtymän seurakunnista (seurakuntatalolta) on matkaa Joensuun keskustaan seuraavasti: Pyhäselkä 24 ja Vaara-Karjala ja Eno, molemmat 36 km. Neuvotteluissa mukana olevista lyhyimmät matkat Joensuun keskustaan ovat Kontiolahti (20), Liperi (27) ja Polvijärvi (42 ja pisimmät Tohmajärvi (57), Kitee (70) ja Heinävesi (78).

Selvityksessä eivät ole mukana Ilomantsi, väkiluku 3808, veroprosentti 1,60 ja matka 74 km, Outokumpu, väkiluku 5164, veroprosentti 1,65 ja matka 47km sekä Juuka, väkiluku 3955, veroprosentti 1,70 ja matka 86 km.

Yksi pappi ja 2000 seurakuntalaista

Seurakunnat näkyvät julkisuuteen päin pappien kautta. Seurakuntapappeja on nykyisessä yhtymässä 25 eli 2110 seurakuntalaista yhtä pappia kohden. Jos yhtymän palveluksessa olevat papit otetaan mukaan, on luku pappia kohden 1758 seurakuntalaista. Yhtymän ulkopuolella olevissa seurakunnissa yhtä pappia kohden on 2079 seurakuntalaista.

Yhtymän veroprosentti on 1.40. Yhtymän ulkopuolella olevien suurten seurakuntien veroprosentit ovat hieman korkeammat eli Kontiolahti 1.50, Kitee 1.70 ja Liperi 1.60. Pienissä hinta on korkeampi, väkilukuun ja ansiotasoon nähden vaikutus ei kuitenkaan ole kokonaisuuden kannalta kovin dramaattinen. Olen sanonut jo julkisuudessakin, että mahdollinen yhteistyö on rakennettava yhtymän nykyisen prosentin varaan.

Esimerkillinen yhtymä!

Yhtymän talousarvio on seurakuntatyön osalta esimerkillisen hyvä. Seurakuntatyön osuus on lähes 65% käyttötaloudesta. Useimmissa ympäristön seurakunnissa ollaan lähellä 50%. Hautaustoimen osuus on käyttötalouden kokonaisuuteen nähden pieni, vajaa 6 %. Useimmissa seurakunnissa ollaan yli 10 % lukemissa. Yhtymän budjetissa 1% on noin 100500e. Henkilöstökulut ovat maltilliset eli 65,9 % käyttötalouden menoista. Yleishallinnon osuus on yhtymässä asiallisella tasolla ja matalampi kuin ympäristön seurakunnissa.

Toimintakulttuuri ja talous kuntoon !

Seurakuntatyön elinvoimaisuus kumpuaa hyvästä yhteistyöstä. Toimintakulttuuria myös hallinnossa on muutettava niin, että entistä varhaisemmin ja avoimemmin olemme valmiit puhumaan edessä olevista ratkaisuista. Tämä tarkoittaa motiivia osallistua yhteisiin alustaviin ja ideoiviin neuvotteluin, ei vain päätöksentekoon.

Talouden ratkaisee seurakuntalaisten motiivi kuulua kirkkoon. Tarvitsemme hyviä esilletuloja siitä, mitä seurakunta käytännössä tekee. Joensuun seudun seurakunnilla tämä on yhteinen etu.

Menopuolen keskeisimmät tekijät ovat henkilöstö ja kiinteistöt. Henkilöratkaisuihin tarvitaan hyvä yhteistyö ja koko alueen kattava mahdollisuus päätöksentekoon. Kiinteistöpuoli tarvitsee ennen muuta suunnitelmallisuutta ja ammattitaitoa. Seurakunnat tarvitsevat tietoa siitä, mikä on korjattava tällä viikolla, mikä vuoden kuluessa ja mikä taas voi ilman lisävaurioita odottaa 10 vuotta.

---

Yhteenveto Pohjois-Karjalan seurakuntien yhteistyöselvityksestä, joulukuu 2016

Seurakunnan itsenäisyys ja yhteistyö toisten kanssa

Toimintakulttuuria uudistamaan

Heinävedellä seurakuntalaiset kysyivät: Kuuluuko meidän äänemme, jos liitymme Pohjois-Karjalan seurakuntien kanssa yhteen? Vastaukseni oli yksiselitteinen: Ei kuulu, jos ajatellaan teidän lukumääräistä osuuttanne ison seurakuntaryhmän hallinnossa. Toimintakulttuuri on saatava muuttumaan, yhteistyötä ei ratkaista hallinnoimalla.

Luottamushenkilöt on valittu päättämään asioista. Jos päätökset tehdään vain nojaten enemmistön valtaa, jäävät syrjäiset seudut tappiolle. Demokratia on enemmistön valtaa. Demokratiaa on kuitenkin myös pyrkimys oikeudenmukaisuuteen ja kohtuullisuuteen. Siihen voi kuulua myös harkinta, valmistelu ja järkiperusteiden etsintä.

Useiden luottamushenkilöiden kanssa keskustelimme siitä, miten saisimme luotua hyvän valmistelukäytännön. Olen tavannut useita kirkkovaltuutettuja, jotka purnaavat: eihän valtuuston kokouksessa voi enää vaikuttaa, kun asiat ovat jo niin valmiiksi pureskeltuja. Uuteen toimintakulttuuriin kuuluu, että luottamushenkilöt ja työntekijät oppivat paremmin ja ajoissa neuvottelemaan ja keskustelemaan. Päätökset tulevat sitten yhdessä käydyn prosessin sinetiksi.

Pitää motivoitua ja päästä mukaan pureskelemaan!

Tosiseikat ja tulevaisuus

Liperissä ja Kontiolahdella jotkut luottamushenkilöt ja työntekijät sanoivat selkokielellä: meidän seurakuntamme talous on kunnossa. ”Meidän ei tarvitse liittyä mihinkään.” Juuri näin. Tämä on tilanne nyt. Kirkkolaiva kääntyy kuitenkin hitaasti. Kaikki arviot tulevasta viittaavat siihen, että seurakunnan toimintaan käytettävissä olevat varat vähenevät. Arvioiden erot koskevat vain sitä, mikä on todennäköisin vähenemä.

Vuositasolla prosentin tai kahden pudotus seurakunnan tuloissa ei ole vielä paljon. Kymmenessä vuodessa se on paljon. Paine kohdistuu erityisesti kahteen seikkaan: kiinteistö- ja henkilöstökuluihin. Seurakuntien kiinteistökulut ovat noin 20% vuosimenoista. Yhdessä kiinteistöt, hautausmaiden hoito ja hallintoa vievät puolet käytettävissä olevista varoista. Seurakunnan olemassaolon idea alkaa hämärtyä, jos varsinaiseen seurakunnalliseen toimintaan jää alle puolet seurakunnan jäsenten maksamista kirkollisveroista.

Verotuloista henkilöstön palkkakulujen osuus on 60-70 prosenttia. On selvää, että toimintaan on jäätävä muutakin kuin palkkakuluja. Lukumääräisesti suurimmat seurakuntien työntekijäryhmät ovat hautausmaa-. kiinteistö-, vahtimestari- ja hallintotyöntekijät. Seurakunnallisen toiminnan työntekijäryhmistä lukumääräisesti suurin ryhmä ovat lastenohjaajat.

Tulevaisuuteen ei voida mennä juustohöyläperiaatteella eli vähentämällä vähän kaikkea. Jos kaikki työntekijät osa-aikaistetaan alkaa myös innostumisen ilmapiiri vähetä. Seurakuntien palveluksesta jää lähivuosina eläkkeelle sen verran, ettei irtisanomisia tarvita. Päätösten teko on kuitenkin aloitettava heti. Avain ovat seurakuntien henkilöstön yhteistyö ja valmius avoimeen keskusteluun tehtävistä.

Varautuminen on viisautta

Pohjois-Karjalan seurakuntien yhteistyöselvityksen tavoite on ylläpitää ja vahvistaa luterilaisten seurakuntien elinvoimaa. Yritämme löytää ratkaisut, joilla seurakuntien toiminta turvataan lähivuosikymmenen aikana.

Ketä varten seurakunta on? Miksi seurakunta toimii ja kenen parissa? Miten kirkon julkisuus vaikuttaa paikallisen seurakunnan toimintaan?

Seurakunta ovat kaikki ne ihmiset, jotka seurakuntaan eli kirkkoon kuuluvat. Seurakunta ei ole vain sen toimintaan arkisin osallistuvien toimeliaiden ihmisten joukko. He ovat arvokas ydinjoukko mutta he eivät ole koko seurakunta. Oikeastaan kuva on vieläkin laajempi. Esimerkiksi lähimmäisen auttamistyössä ei kysytä seurakunnan jäsenyyttä. Apua annetaan tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan. Samoin on laita lasten ja nuorten kerhoissa. Kirkon ovellakaan ei kysytä jäsenkorttia.

Monessa seurakunnassa on todettu, että tällä hetkellä ei ole tarvetta uusiin ratkaisuihin. Seurakunnan toiminta on turvattua. Kuitenkin myös näissä hyvinvoivissa seurakunnassa nähdään tulevaisuuteen varautumisen välttämättömyys.

Selvittelyn tarpeeseen vaikuttavat kaikkialla samat yleiset tekijät. Verotulot laskevat, vaikka yksikään ihminen ei eroaisi kirkosta. Tulojen pudotus johtuu verotusperusteiden muutoksista. Seurakunnan jäsenyyttä puolestaan heiluttelevat julkisuuden kärjekkäät mielipiteet. Kirkosta eroava ei tavallisesti juurikaan tunne oman seurakuntansa toimintaa, jonka hän kirkosta erotessaan jättää.

Seurakunnilla on myös tiedotuksellinen haaste. On saatava paremmin näkyviin se, mitä käytännössä teemme. Lasten ja nuorten ja apua tarvitsevien lähimmäisten parissa toimiminen, hautaan siunaamiset, kasteet, jumalanpalvelukset, kirkkomusiikki ja laulu, kirkkorakennusten ja hautausmaiden ylläpito – nämä kaikki ovat arvokasta toimintaa.

Otetaan asiat hallintaan

Kiinteistömenot ovat noin viidennes seurakuntien taloudesta. Vaikka kiinteistöjen suhteen ei tehtäisi mitään erityistä menot kasvavat hintatason myötä. Samaan tapaan myös henkilöstökulut vähitellen kasvavat, vaikkei tehtäisi mitään uusia päätöksiä.

Tämä selvitys tehdään, koska on tärkeä yhdessä löytää keinot kiinteistö- ja henkilöstömenojen hallintaan. Seurakunnat tarvitsevat asiantuntevaa kiinteistöalan asiantuntemusta. Tarvitsemme parin vuosikymmenen suunnitelmaa siitä, miten mitäkin kiinteistöä hoidetaan. Myynti tai kiinteistöjen purkaminen eivät näytä tuovan helpotusta kulujen kasvuun.

Tämä selvitys tehdään, koska on tarpeen löytää seurakunnalliseen toimintaan yhteistyön mukanaan tuoma energia. Ryhmädynamiikassa toteutuva periaate on, että kokonaisuus on enemmän kuin osasten summa

Sitoudutaan tulevaisuuden seurakuntaan

Seurakunnan jäsen tarvitsee vakauden: seurakunnan olemassaoloon ja toimintaan voi luottaa. Luottamustehtäviin valituilla on päätöksen tekemisen vastuu. Yhteistyöselvityksessä puhutaan kuitenkin pidemmästä ajanjaksosta kuin luottamushenkilön neljän vuoden toimintakausi on. Tarvitaan siis sitoutumista tulevaisuuden seurakuntaan.

Työntekijät tarvitsevat samalla tavoin vakauden ja luottamuksen ilmapiiriä. Jos talouden uhkatekijöihin varaudutaan heti, ei irtisanominen uhkaa ketään. Uusia työntekijöitä todennäköisesti tulee entistä vähemmän. Yhteistyö on avainsana.

Seurakunnissa on henkilöstön työpaikkojen eteen tehty monenlaisia ratkaisuja. Esimerkiksi Heinävedellä on yhdistetty talouspäällikön ja diakonian virka, Polvijärvellä taas lastenohjaajan ja kanslistin toimi. Tavoitteena on, että koko alueen henkilöstöä, toimenkuvia ja tehtävänjakoa voidaan tarkastella ja päätöksiä tehdä yhtenä kokonaisuutena. Tämä tarkoittaa tarvittaessa valmiutta tehdä oman alansa työtä nykyistä seurakuntaa laajemmalla alueella.

Seurakuntien itsenäisyys ja yhteistyö ovat tulevaisuuden avaimet. Seurakunnilla on vastuu toiminnastaan ja sen edellytyksistä. Kevään 2017 selvittelykierroksella keskustelemme sekä yhteistyösopimuksista että mahdollisuuksista kevyen seurakuntayhtymän perustamiseen. Tämä tarkoittaisi seurakuntien toiminnallista itsenäisyyttä niin seurakuntatyössä kuin kiinteistöjen ja hautausmaiden hoidossakin. Yhtymä tarjoaisi seurakunnille niiden sopimalla tavalla asiantuntija- ja yhteistyöpalvelut.

Selvitys ja toimenpide-ehdotus valmistuvat toukokuun loppuun mennessä. Sen jälkeen seurakuntien edustajista koottu ohjausryhmä päättää jatkotoimista.

Kevät 2017

Joensuun seudulla on erilaisia ja erilaisissa tilanteissa toimivia evankelis-luterilaisia seurakuntia. Mukana selvityksessä on kuusi nykyisen Joensuun seurakuntayhtymän seurakuntaa.

Joensuu, Pielisensuu ja Rantakylä ovat selkeitä kaupunkiseurakuntia, Vaara-Karjala, Pyhäselkä ja Eno taas ovat maalaisseurakuntia. Näiden kolmen maalaisseurakunnan jäsenmäärä on yhteensä samaa suuruusluokkaa kuin yksistään Joensuun seurakunta. Näiden kolmen kaupunkiseurakunnan kokoluokkaan kuuluvat myös Kitee ja Kontiolahti.

Syksyn kuulemiskierroksella Joensuun kolmen suuren seurakunnan tilanne jäi hieman arvoitukseksi. Kirkkoherrat järjestivät seurakuntaneuvostoille yhteisen tilaisuuden. Järjestely kuvastanee näiden kolmen seurakunnan yhteisiä intressejä. Vaara-Karjalan, Pyhäselän ja Enon seurakuntien tilanne seurakuntayhtymässä vaikuttaa kuitenkin vakaalta.

Edellä on mainittu Liperin ja Kontiolahden seurakuntien tällä hetkellä hyvä taloudellinen ja toiminnallinen tilanne. Niissäkin nähdään silti tulevaisuuteen varautumisen arvo. Polvijärven ja Tohmajärven tilanteet ovat heikommat. Seurakuntatyön osuutta syövät kiinteistökulut eikä alijäämän kattaminen näytä onnistuvan. Velkaa ei kuitenkaan ole.

Selvityksen ulkopuolella on tällä hetkellä kaksi merkittävää naapuriseurakuntaa: Ilomantsi ja Outokumpu. Myöskään Juuka ei ole tässä vaiheessa mukana. Kitee on Kesälahden ja vuoden vaihteessa toteutuvan Rääkkylän liitoksen takia elänyt muutoksen vaiheita jo ilman tätä selvitystäkin. Kiteellä ovat kuitenkin sekä luottamushenkilöiden että työntekijöiden asenteet avoimia ja asiallisia myös laajempaan Pohjois-Karjalan seurakuntien yhteistyöhön.

Pyrin kiertämään keväällä ainakin kaikissa mukana olevissa seurakunnissa ja tapaamaan luottamushenkilöt ja työntekijät. Varaudun myös olemaan läsnä mahdollisissa seurakuntalaisten illoissa.

Joulukuussa 2016 selvitin Kuopion ja Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituleissa näiden neuvottelujen kulkua ja jatkotoimenpiteitä. Seurakunta- ja yhtymäneuvottelujen lisäksi keväällä 2017 on selvitettävä säädösten ja hallinnollisten toimenpiteiden yksityiskohtia. Mahdollisessa uuden yhtymän tai yhteistyösopimusten prosessissa on otettava huomioon, että Joensuussa on jo seurakuntayhtymä. Onko kysymys sen kehittämisestä yhtymätasolla vai yhtymään liittyvin muiden seurakuntien yhteistyösopimuksin jää nähtäväksi.

HYVÄN TAVOITTEEN ETEEN KANNATTAA PONNISTELLA

---

Mitä selvityskonsultti on kierroksellaan kokenut? 28.12.2016

Jotkut sanovat, ettei seurakuntien asioita pitäisi muuttaa. Olisi parempi antaa asioiden olla nykyisellään. Tilanne on kuitenkin se, että jos asioiden halutaan pysyvän nykyisellään, on asioita muutettava. Ympäristö ja toimintaedellytykset eivät pysy samoina. On tehtävä muutoksia, jotta pystytään toimimaan edes likimain samoin kuin nyt.

Mitä sitten on se seurakunnan toiminta, jonka jatkumiseen seurakuntalaisen pitää voida luottaa? Vastaus täytyy etsiä yhdessä. Olen käynyt kahdessatoista seurakunnassa, tavannut luottamushenkilöitä, työntekijöitä ja seurakuntalaisia. Olen jututtanut Joensuun seurakuntayhtymän puheenjohtajia ja virkajohtoa ja päälliköitä. Yhtä vastausta ei ole. Jokaisessa seurakunnassa olen todennut ja usein sanonutkin: toiminta on hyvää ja sitä tehdään ahkerasti. Miten siitä saisi paremmin tietoa seurakuntalaisille?

Elämme nimittäin nykyisin mielikuvien maailmassa. Kun ihminen eroaa kirkosta, hän tekee sen usein jonkin julkisuuteen ponnautetun kärkevän mielipiteen takia. Käytännössä hän eroaa seurakunnasta, jonka toiminnasta hän ei välttämättä paljonkaan tiedä.

Olisi hyvä saada paremmin näkyviin kasvot seurakunnan lasten ja nuorten kerhoista, lähimmäisen auttamisesta, musiikista ilahtuneen kuorolaisen tai sitä kuuntelevan keskittyneestä ilmeestä tai messuryhmän osallistujan hymystä. Ehkäpä näiden lisäksi voi miettiä oman tutun kirkkorakennuksen merkitystä tai urkumusiikkia tai laulua hautasaatossa tai kasteväen elämänmyönteistä porinaa. Kukin meistä omalla tavallamme koemme seurakunnan.

Jotain voi olla sellaista, jota olisi jätettävä vähemmälle, jotain taas sellaista mitä kannattaa terävöittää. Monissa seurakunnissa tehdään paljon yhteistyötä sekä toisten seurakuntien että kunnan ja erilaisten yhdistysten kanssa. Niiden kokemus, jotka tekevät yhteistyötä on poikkeuksetta ollut tällä kierroksellani myönteinen. Yhteistyöstä saa energiaa!

Selvittelyyn kuuluu tietenkin paljon käytännön laki- ja muita säädösasioita. Niitä olen selvitellyt neuvotteluissa Kuopion Ja Mikkelin piispojen ja heidän työtovereidensa kanssa. Seurakunnissakin tärkeitä ovat johtaminen ja valmistelutyö ja asianmukaiset neuvottelut. Mieluisinta on kuitenkin nähdä seurakuntien ihmisiä ja etsiä hyvän sanoman sovelluksia täällä Pohjois-Karjalassa!

---

Pohjois-Karjalan seurakuntien yhteistyöselvitys – Siun seurakunta

Neuvottelu Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulissa 12.12.2016 ja Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulissa 19.12.2016

Seurakunnat suhtautuvat myönteisesti yhteistyöhön. Seurakuntayhtymiin liittyy mielikuvia, joiden selvittelyä on tehtävä kasvokkain.

Henkilöstö

Seurakuntayhtymä työnantajaksi -tavoitetta voitaisiin edistää siten, että perussäännössä annetaan yhtymälle erilaisia hallintoon ja seurakunnalliseen toimintaan liittyviä tehtäviä ja työmuotoja ottamalla kuitenkin huomioon, mitä on säädetty ns. pakollisista seurakunnan viroista. (KL 11:2,4-5). Käytännössä on katsottu, ettei ko. momenttia voida soveltaa ns. seurakunnan perustoimintaan. Säännöksen sanamuoto ja esityö eivät kuitenkaan periaatteessa estä toiminnan järjestämistä yhtymätasolla.

Seurakunnan virkojen perustaminen ja lakkauttaminen ovat pääsääntöisesti seurakuntayhtymän tehtävä.

Kiinteistöt

Kiinteistötoimen hoitoon tarvitaan asiantuntevia suunnitelmia. Seurakuntien on verkostoiduttava yhtä seurakuntaa suurempiin yksikköihin asianmukaisen ammattitaidon saamiseksi kiinteistötoimen käyttöön.

Hautausmaat

Selvityksessä mukana olevilla seurakunnilla on paljon hautausmaita. Niiden hoidon tasossa on eroavuuksia. Seurakuntien talousarvioissa hautaustoimen osuus vaihtelee välillä 5- 12% toiminnan menoista. Hautausmaan työtä on hoidettava paikallisin voimin.

Yhteistyö

Meidän on ymmärrettävä, että yhteistyö ei ole jokin vaatimus, jolla minulta työntekijänä viedään jotain. Yhteistyö antaa iloa ja uusia näköaloja. Yhteys työtovereihin on hyvä juttu!

Yhteistyön perusta on luottamus. Se yhdessä avoimuuden kanssa kantaa hyvän hedelmän.

Toimintakulttuuri

Olennaista ei ole, mikä edustuksellinen osuus meillä on hallinnon laatikossa vaan, miten neuvottelemme ja perustelemme oman osuutemme yhteisessä tehtävässä.

Seurakuntayhtymissä paikallisten seurakuntien toimintaedellytyksiin pystyy parhaiten vaikuttamaan toimintasuunnitelma- ja talousarvioneuvotteluissa.

Mukaan

on lähtenyt 12 seurakuntaa. Joensuun seurakuntayhtymään kuuluvat Joensuun, Pielisensuun, Rantakylän, Enon, Pyhäselän ja Vaara-Karjalan seurakunnat sekä Liperin, Polvijärven, Kontiolahden, Heinäveden, Tohmajärven, Kiteen ja Rääkkylän seurakunnat.

Heinävesi kuuluu vielä tämän vuoden Pohjois-Savon maakuntaan. Tohmajärven ja Kiteen seurakunnat kuuluvat Mikkelin Hiippakuntaan. Muut Pohjois-Karjalan seurakunnat kuuluvat Kuopion Hiippakuntaan. Lisäksi Rääkkylän seurakunta siirtyy ensi vuoden alusta Kiteen kappeliseurakunnaksi, joten seurakunnat ja paikkakunnat ovat jo muutenkin muutosten äärellä.

Joensuun seutukunnasta mukana eivät ole Ilomantsi, Juuka ja Outokumpu. Keski-Karjalan seutukunta on mukana kokonaisuudessaan. Pielisen Karjalan seutukunta ei ole mukana

Raportin on määrä valmistua vuoden 2017 toukokuun loppuun mennessä. Selvityksen tekijä on Tmi Matti Perälä Consulting. Selvityksen ohjauksesta ja jatkotoimista vastaa ohjausryhmä. Sitä johtavat lääninrovastit Jukka Reinikainen ja Mikko Lappalainen.

Kevät 2017

Kevään aikana tapaan seurakuntien luottamushenkilöitä, työntekijöitä ja seurakuntalaisia sen mukaan kuin kirkkoherrat antavat siihen mahdollisuuden. Esillä neuvotteluissa ovat em. aiheet: henkilöstö, kiinteistöt, hautausmaat, yhteistyö ja toimintakulttuuri. Seurakunnat suhtautuvat toivomuksiini järjestelyistä eri tavoin. Tässä heijastuu mm. kanta-Joensuun ja ympäristön erilainen asema mahdolliseen uuteen seurakuntayhtymään.

Nykyisessä yhtymässä kanta-Joensuun kolmen seurakunnan osuus jäsenmäärällä mitaten on noin 70%, mahdollisessa uudessa 12 seurakunnan yhtymässä osuus olisi noin 40 %. Joka tapauksessa olennaiseksi muodostuu hallinnollisten voimasuhteitten ajattelusta siirtyminen tehtäväkeskeiseen toimintakulttuuriin.

Valmistelen ehdotuksen perussäännöksi niin, että voin keskustella siitä ennen kuin toukokuussa jätän ehdotukseni toimenpiteiksi.

Ohjaisryhmälle on sovittu kokoukset 4.4. ja 7.6.2017. Kesäkuun kokous päättää selvityksen jatkotoimenpiteistä.

Hankkeelle valmistuvat keskustelu- ja informaatiosivut osoitteeseen www.siunseurakunta.fi. Ohjausryhmän jäsenet ovat lupautuneet kirjoittamaan sivustoon lyhyitä blogikirjoituksia.

Tmi Matti Perälä Consulting

TT Matti Perälä, Kirkkotie 18, 82600 Tohmajärvi

mattiseppo.perala@gmail.com

050 44 15 140

www.mattiperala.fi

KotimaaPro 5.12.2016

Siun seurakunta -hanke: "Ilman hyvää tahtoa hyväkään organisaatio ei toimi"

Kirkkoherra Jari Uimosen mukaan Liperissä ollaan harkitsevalla kannalla seurakuntayhtymän suhteen. Selvitysmies Matti Perälä kiertää maakuntaa keskustelemassa Pohjois-Karjalan seurakuntayhtymän mahdollisuuksista. Kuvat: Riitta Makkonen

Pohjois-Karjalan seurakuntien Siun seurakunta –hankkeen selvitysmies Matti Perälä on syksyn mittaan käynyt tapaamassa pohjoiskarjalaisten seurakuntien kirkkoherroja, työntekijöitä, luottamushenkilöitä ja seurakuntalaisia.

Tavoitteena on saada selville, mitkä seurakunnat ovat halukkaita tiivistämään yhteistyötä jopa siinä määrin, että saadaan aikaan Pohjois-Karjalan seurakuntayhtymä.

– Haluan luoda uutta toimintakulttuuria, joka perustuu luottamukseen, avoimuuteen ja kykyyn neuvotella, Perälä tiivistää ohjenuoransa.

Tähän mennessä yhtymäselvitykseen on lähtenyt 12 seurakuntaa. Seurakuntayhtymästä ovat kiinnostuneet Joensuun seurakuntayhtymään kuuluvat Joensuun, Pielisensuun, Rantakylän, Enon, Pyhäselän ja Vaara-Karjalan seurakunnat sekä Liperin, Polvijärven, Kontiolahden, Heinäveden, Tohmajärven, Kiteen ja Rääkkylän seurakunnat.

Heinävesi kuuluu vielä tämän vuoden Pohjois-Savon maakuntaan. Tohmajärven ja Kiteen seurakunnat kuuluvat Mikkelin Hiippakuntaan, kun muut Pohjois-Karjalan seurakunnat kuuluvat Kuopion Hiippakuntaan. Lisäksi Rääkkylän seurakunta siirtyy ensi vuoden alusta Kiteen kappeliseurakunnaksi, joten seurakunnat ja paikkakunnat ovat jo muutenkin muutosten äärellä.

Raportin on määrä valmistua vuoden 2017 toukokuun loppuun mennessä.

Mielikuvista tosiasioihin

Seurakunnissa vieraillessaan Matti Perälä on huomannut, että ihmisillä on voimakkaita mielikuvia yhdistymisistä ja liitoksista. Usein kuntien yhteistyöstä ja kuntaliitoksista saadut kokemukset siirretään seurakuntien mahdollisiin rakennemuutoksiin.

– En tietenkään mene ehdottamaan sellaista mallia, josta tiedetään, että se ei toimi, Perälä korostaa.

– Selvitystyön ideana ei ole juustohöylä, vaan Pohjois-Karjalan seurakuntaelämän uudistuminen ja voimaannuttaminen. Selvitystyön ydin on siinä, että ymmärrän seurakunnan tilanteen sen omista lähtökohdista ja arvoista käsin.

Keskusteluissa on tullut esille seurakuntien huoli päätäntävallan siirtymisestä kauas paikallisista seurakunnista. Ajattelu on hallinnon värjäämä.

– Sanotaan, että eihän meillä pienillä ole siellä sananvaltaa. Nehän vievät meidän metsät, Perälä kuvailee.

Olennaista ei ole, mikä edustuksellinen osuus meillä on hallinnon laatikossa vaan, miten neuvottelemme ja perustelemme oman osuutemme yhteisessä tehtävässä.

Seurakuntayhtymissä paikallisten seurakuntien toimintaedellytyksiin pystyy parhaiten vaikuttamaan toimintasuunnitelma- ja talousarvioneuvotteluissa.

"Yhteistyö ei ole vaatimus, joka vie työntekijältä jotakin pois"

Selvitysmies on otettu seurakunnissa hyvin vastaan.

– Olen halunnut tavata seurakuntien edustajia kasvotusten ja kysyä heidän ajatuksiaan ja toiveitaan seurakuntien tulevaisuudesta, taloudesta ja seurakuntatyöstä. Nettikyselyt eivät ole riittävä perusta, useita seurakuntayhtymäselvityksiä tehnyt Perälä kertoo.

Perälä puhuu mielellään toimintakulttuurinmuutoksesta.

– Meidän on ymmärrettävä, että yhteistyö ei ole jokin vaatimus, jolla minulta työntekijänä viedään jotain. Yhteistyö antaa iloa ja uusia näköaloja. Yhteys työtovereihin on hyvä juttu. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö yhteistyötä jo nyt tehtäisi, vaan sitä, että yhteistyöstä saisi tulla seurakuntien tuntomerkki laajalla rintamalla.

Perälän mukaan yhteistyön perusta on luottamus. Se yhdessä avoimuuden kanssa kantaa hyvän hedelmän.

– Tahtotila on ydinjuttu. Jos ei ole hyvää tahtoa, hyväkään organisaatio ei voi toimia, Perälä korostaa.

Vuosittain on saatava ainakin prosentin säästöt

Keskusteluissa on käynyt ilmi etenkin pienten seurakuntien taloudellisten resurssien puute. Varsinaiseen seurakuntatyöhön on riittänyt vain 50 prosenttia budjetista. Hallinto, kiinteistöt ja hautausmaat vievät paljon rahaa ja aikaa.

Perälän mielestä seurakuntayhtymässä veroprosentin pitäisi olla sama kuin Joensuun seurakuntayhtymässä eli 1,45. Tämä merkitsisi muille seurakunnille huomattavasti edullisempaa veroprosenttia. Esimerkiksi Tohmajärvellä se on 1,80.

Perälän mukaan seurakunnissa tarvitaan vuositasolla prosentin säästö menoihin.

– Se ei kuullosta paljolta, mutta ellei tätä tehdä vuosittain nyt, kymmenen vuoden päästä tarvitaan kymmenen prosentin säästöt. Silloin ei enää vältytä kipeiltä leikkauksilta. Prosentin vuosisäästö on mahdollista saavuttaa ilman irtisanomisia, sillä seurakunnista eläköityy lähivuosina paljon työntekijöitä, selvitysmies uskoo.

Seurakuntayhtymissä olisi päästävä siihen, että koko henkilökunta on yhden työnantajan palveluksessa. Työntekijälle osoitettaisiin työ- tai virkapaikka seurakuntaan tai yhtymän työalalle, mutta hänen työnantajansa olisi seurakuntayhtymä.

– Seurakunnilla on paljon kiinteistöjä, mutta ei yhtään rakennusalan asiantuntijaa huolehtimaan esimerkiksi kiinteistöjen peruskorjauksista. Seurakunnat tarvitsevat tässä apua. Isommassa yksikössä ja kirkon tuella apua voisi saada.

Liperin vanhassa seurakunnassa ollaan varautuneita

Liperin seurakunnassa Siun seurakunta –hanketta seurataan hieman varauksellisesti. Vauraalla seurakunnalla ei ole välitöntä pakkoa liittyä mihinkään, mutta yhteistyöstä voisi olla hyötyäkin.

Joensuun kupeessa oleva Liperi kuuluu maakunnan vanhimpiin seurakuntiin. Vuonna 1630 perustetun seurakunnan jäsenistä lähes puolet, 6 000 asukasta, asuu nopeasti kasvavan Ylämyllyn alueella.

Liperin rikkautena ja toisaalta myös rasitteena on kolme taajamaa: kirkonkylä, Viinijärvi ja Ylämylly. Seurakunta järjestää toimintaa näissä kaikissa.

Vielä 1990-luvun alussa Liperissä oli kaksi luterilaista seurakuntaa Liperin ja Viinijärven seurakunnat sekä Suomen vanhin ortodoksinen seurakunta, Taipaleen seurakunta. Viinijärven seurakunta päätettiin sulauttaa Liperin seurakuntaan 1990-luvun alussa.

– Muutos tehtiin sopivaan aikaan, Liperin kirkkoherra Jari Uimonen kertoo.

Itsenäisenäkin selvittäisiin

Liperi lähti mukaan Siun seurakunta –hankkeen selvitykseen, koska ratkaisuja on parempi tehdä silloin, kun ei olla pakkotilanteessa. Seurakunnan talous ja toimintaedellytykset ovat kunnossa.

– Meillä ei ole liittymiseen pakottavaa tarvetta, mutta ei tiukkaa vastarintaakaan, Uimonen kuvailee tilannetta.

Liperin seurakunnan luottamushenkilöiden joukossa tosin on huolta päätöksenteon siirtymisestä Joensuuhun seurakuntayhtymän myötä. Myös taloudellisten resurssien säilyminen mietityttää, jos veroprosenttia lasketaan Liperin nykyisestä 1,60 suunniteltuun Joensuun 1,45.

– Seurakuntayhtymä voi tosin olla joko tiivis tai löyhä. Mitä enemmän yksiköitä on mukana, sitä haastavampi hallinnosta tulee, Uimonen pohtii.

Lisäksi huonot kokemukset kuntaliitoksista kasvattavat kriittisyyttä myös seurakuntien liittymisiin. Uimosella itsellään on kokemusta Kiihtelysvaaran seurakunnan liittymisestä Tuupovaaran kanssa Joensuun seurakuntayhtymään, kuntaliitoksen vuoksi.

– Kuntaliitoksessa ratkaisu tuli niin nopeasti, että seurakunnilla oli vain puoli vuotta aikaa sopeuttaa toiminta uuteen yhtymään.

Yhtymä toisi säästöjä ja erikoispalveluita

Vaikka Liperin seurakunnassa ollaan varsin varovaisella kannalla, kirkkoherra Uimonen näkee seurakuntayhtymässä oman seurakuntansa kannalta konkreettista hyötyäkin.

– Yhteistyö vaikuttaisi jo tässä vaiheessa tuottavan yhteisen keskusrekisterin. Väestörekisterin pitäminen vie yksittäisiltä seurakunnilta voimavaroja.

Tiivistyneestä seurakuntien yhteistyöstä olisi hyötyä myös erityistyöaloilla, joita yksittäiset seurakunnat eivät pysty järjestämään.

Lisäksi yhteistyö saattaisi helpottaa hautaustoimea, joka on seurakunnille erittäin kallis. Myös suuri kiinteistömassa on monissa seurakunnissa taloudellisesti haastava.

Uimosen mielestä osa henkilökunnasta voisi olla seurakunnasta toiseen kiertäviä työntekijöitä, mutta hengellistä työtä tekevien pitäisi olla jokaisessa seurakunnassa omat.

– Tuttuus ja paikallisuus ovat tärkeitä arvoja seurakuntatyössä, Uimonen korostaa.

– Seurakuntien välillä pitää olla hyvää tahtoa ja pitää huomioida myös pienten seurakuntien tarpeet.

Kuvat: Riitta Makkonen, Kuvankäsittely: Emilia Karhu

Kirkon tulevaisuuskomitean kanssa olen samoilla linjoilla:

Kirkon tulevaisuuskomitean mietintö

Seurakuntayhtymiin liittyy mielikuva massiivisesta organisaatiosta. Tulevaisuuskomitean reaktio tähän mielikuvaan on oikea: ”Parhaana vaihtoehtona tulevaisuuskomitea pitää sellaisia seurakuntayhtymiä, joissa seurakuntayhtymä on toiminnallisesti itsenäisten seurakuntien palveluntarjoaja ja yhteistyöelin.” (s. 68).

Olipa seurakuntarakenne mikä tahansa edessä ovat samat ratkaistavat ongelmat. Kiinteistöjen ja henkilöstön kustannukset nousevat, vaikkei lisättäisi yhtään tilaa tai henkilöä. Verotulot vähenevät, vaikkei yksikään ihminen eroaisi kirkosta.

Henkilöstön osalta tarvitaan joustoa sijaisjärjestelyihin. Verotulojen vähenemistä ei voi paikata toimintatuotoilla. On sopeuduttava ja löydettävä ratkaisuja, kuten tulevaisuuskomiteakin asian näkee.

Tällä sivulla päällimpänä ovat tuoreimmat!

---

Ohjausryhmä 22112016 Matti Perälä PUHE

Pohjois-Karjalan seurakuntien yhteistyöselvitys – Siun seurakunta

Yhteistyöhankkeen tavoitteena on ylläpitää ja vahvistaa luterilaisten seurakuntien elinvoimaa Pohjois-Karjalassa. Selvityskonsultti, teologian tohtori Matti Perälä on käynyt syys- marraskuun aikana 20 neuvottelua mukana olevissa 12 seurakunnassa. Selvityksen on määrä valmistua toukokuussa 2017.

Tämä puheenvuoro on ajatusten vaihtoa ja väliraportointia

---

Yhteistyöstä energiaa ja talouden supistukset hallintaan!

Yhteistyöstä energiaa

Seurakunnissa ollaan valmiita yhteistyön lisäämiseen. Yhteistyö herättää myönteisiä mielikuvia. Seurakunnan toiminta itsenäisenä on kuitenkin tärkeää. Tahdotaan toimia tuttuina työntekijöinä, vapaaehtoisina ja luottamushenkilöinä omassa lähiympäristössä. Tuttuudella on oma arvonsa seurakunnallisen toiminnan lisäksi myös kiinteistö- ja hautausmaatehtävissä.

Kiinteistöjen, talouden ja hallinnon asiat ovat yhteistyötä ajatellen usein helpommin hahmotettavia kuin seurakunnallisen toiminnan yhteistyö. Monet seurakuntien työntekijät ja vapaaehtoiset tekevät jo nyt yhteistyötä yli seurakuntarajojen. Heidän kokemuksensa yhteistyöstä on lähes poikkeuksetta hyvin myönteinen. Yhteistyöstä saa voimaa!

Seurakuntien käytännön työ lasten, nuorten ja apua tarvitsevien parissa on saatava paremmin näkyviin. Mielikuvat seurakunnasta ja kirkosta pyrkivät syntymään valtakunnallisten mielipiteiden ja julkisuuden henkilöiden kautta. On pyrittävä saamaan oman paikkakunnan ihmisille tietoa käytännön asioista eli oman seurakunnan toiminnasta. Sitä kautta syntyy tietoisuus kirkosta ja seurakunnasta,

On hyvä kuulua kirkkoon, koska se tekee arvokasta työtä niin kasvatuksessa kuin auttamisessakin! On hyvä käydä päivittämässä oma mielikuva jumalanpalveluksesta kotikirkossa!

Talouden supistukset hallintaan

Valmistelu, demokratia ja asiantuntemus ovat avainasemassa. Seurakuntien päätöksenteko on vahvasti hallinnollisen ajattelun leimaamaamaa. Luottamushenkilöt kokoontuvat tekemään päätöksiä usein varsin pienistä asioista. Tämän sijaan tarvitaan uutta motiivia ja kulttuuria: kokoonnutaan keskustelemaan tehtävästä ja valmistelemaan asioita yhdessä työntekijöiden kanssa.

Tarvitsemme keskittymistä tehtävään ja kontrollin sijaan luottamuksen ilmapiiriä. Talouden alalla toimeen on ryhdyttävä heti. Syyt ovat tutut: Seurakuntien verotulot laskevat, vaikka yksikään ihminen ei eroaisi kirkosta. Syynä tähän ovat verotusperusteissa tapahtuvat muutokset. Kiinteistötoimen kustannukset ovat noin 20% menoista. Nämä kustannukset nousevat, vaikkei tehtäisi mitään uusia korjauspäätöksiä. Henkilöstökulut ovat verotuloista keskimäärin 65 %. Henkilöstökulut kasvavat, vaikkei oteta yhtään uutta henkilöä. Seurakuntien palkat eivät ole suuria mutta työntekijöitä on paljon.

Pienen ääni ei kuulu, jos ajatellaan asiaa luottamushenkilöpaikkojen kautta. Oletetaan, että muodostettaisiin 12 seurakunnan yhteinen hallinto. Heinäveden osuus olisi siinä luottamushenkilöpaikkoina 3%. Jotta Heinävesi saisi yhden paikan täytyisi yhteisessä päätöksentekoelimessä olla 33 paikkaa. Suurin seurakunnista eli Joensuu saisi 16%. eli 5 paikkaa. Silti Heinäveden tilanne äänestyksissä olisi toivoton. On löydettävä uudenlaista kulttuuria

Kevyt Joensuun seudun yhtymä

Toimintakulttuuria uudistamaan! Keskustelukierroksella on tähän mennessä käynyt selville mm. se, että seurakuntien itsenäisyys on todella tärkeää. Seurakunnat tarvitsevat myös oman henkilöstön. Samaan aikaan on kuitenkin selvää, että henkilöstön väheneminen vaatii seurakunnan rajat ylittävää yhteistyötä. Seuraavassa lyhyt ajatuskoe, joka keskittyy kokonaan uuden seurakuntayhtymän hahmottamiseen eli ei siis nykyisen seurakuntayhtymän laajentamiseen tai siihen liittymiseen. Seurakuntayhtymä perustetaan hyväksymällä siihen liittyvien seurakuntien toimesta perussääntö.

Perussäännössä määritellään ja sovitaan:

Yhtymän henkilöstö

Seurakuntien henkilöstö on yhtymän henkilöstöä. Virka- tai toimipaikaksi osoitetaan perussäännössä seurakunta. Viran tehtävien työnohjaus on seurakunnassa. Yhtymä ratkaisee henkilöstön määrän ja mahdolliset supistukset oikeassa suhteessa resursseihin ja seurakunnan kokoon sekä tehtävien vaikeahoitoisuuteen nähden. Kaikille työntekijöille kuuluu velvollisuus tarvittaessa toimia sijaisina, tarvittaessa myös yhtymän toisen seurakunnan tehtävissä.

Esimerkkinä on seuraavassa nykyinen yhtymä. Jos väkeä on (eläköitymisten myötä) vähennettävä 1%/v tarkoittaa tämä seurakuntatyön 6Me talousarviossa 60.000 euroa eli noin kahden työntekijän verran ellei toimintamateriaaleihin kosketa. Tällainen vähennys ei onnistu yksittäisten seurakuntien toimesta nykyisellä hallintomallilla. Tärkeintä kuitenkin on säilyttää ja löytää uudella tavalla innostava työnäky ja yhteistyön motiivi. Yhteistyöstä saa voimaa!

Yhtymän kiinteistöt

Kaikki kiinteistöt ovat seurakuntayhtymän kiinteistöjä. Kiinteistöjen työnjohto ja hankinnat ovat kiinteistötoimen päällikön tehtäviä. Kiinteistöpäällikön yhteistyökumppanina on seurakuntayhtymän seurakuntien edustajista koostuva kiinteistötyöryhmä. Kiinteistöjen hoito on kuitenkin tapahduttava seurakuntakohtaisesti.

Nykyisen yhtymän kiinteistötoimen menot ovat 2,1,Me. Jos menoja on vähennettävä esimerkiksi 2% vuodessa on se 42.000E/v . Tämä on esimerkiksi yhden työntekijän palkkakulut. Työn tekemisessä tärkeää on tuttuus eli tutut kiinteistöt ja seurakunnan työntekijät sekä yhteinen johto ja kiinteistötyöntekijöiden hyvä yhteistyö.

Kirkon tasolla asiat ovat myös harkinnassa. Olisiko mahdollista perustaa seurakuntien kiinteistöjen hoitoa varten rovastikunnan/hiippakunnan/kirkon tasoinen kiinteistöyhtiö?

Yhtymän hautausmaat

Hautausmaat ovat seurakuntayhtymän hautausmaita. Hautausmaan työntekijöiden esimies on hautaustoimen päällikkö. Hautausmaiden työntekijöiden toimipaikaksi on määrätty seurakunta. Hautausmaan työ tehdään seurakunnan hautaustoimeen hyväksytyn määrärahan puitteissa.

Yhtymän hallinto

Ihannetila olisi, että jokaisessa seurakunnassa olisi vaaleilla valittu seurakuntaneuvosto. Seurakuntaneuvostot muodostaisivat yhdessä kirkkovaltuuston. Valmistelusta ja toimeenpanosta huolehtisi suppea johtoryhmä eli yksi kirkkoherra, hallinto/talousjohtaja, kaksi luottamushenkilöä.

Näissä kysymyksissä olemme kuitenkin tekemissä kirkkojärjestyksen kanssa eli vähimmäissäädökset on toteutettava ja odotettava uusia kirkon ratkaisuja. Nykyisin ajatellaan niin, että valitaan yhteinen kirkkovaltuusto ja toisella vaalilla seurakuntaneuvostot. Kahden vaalin päällekkäisyyttä on kritisoitu. Voisiko ajatella niin, että vaaleilla valittaisiin vain seurakuntaneuvostot? Tämä korostaisi seurakuntien asemaa ja itsenäisyyttä. Yhteiset ratkaisut päättäisi seurakuntaneuvostojen yhteiskokous.

---

Tiedote 22112016 /Kari Tanskanen

Siun seurakunta –hanke:

Yhteistyö ja itsenäisyys kiinnostavat seurakuntia

Maakunnan luterilaiset seurakunnat haluavat lisätä yhteistyötä, mutta pysyä toiminnallisesti itsenäisinä. Tämmöiseen alustavaan johtopäätökseen on päätynyt ”Siun seurakunta” –hankkeen selvityskonsultti, TT Matti Perälä. Hän on syksyn aikana käynyt 20 neuvottelua hankkeessa mukana olevassa 12 seurakunnassa työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa.

”Seurakuntia tuntuu kiinnostavan yhteistyö ja kevyt yhtymämalli. Yhden seurakunnan muodostaminen ja vahva keskushallinto näyttää kiinnostavan vähemmän”, kertoi Perälä tiistai-iltana pidetyssä Siun seurakunta –hankkeen ohjausryhmän kokouksessa Joensuussa. Ohjausryhmässä on edustus jokaisesta 12:sta mukana olevasta seurakunnasta sekä Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymästä.

Seurakunnissa vieraillessaan Perälä on havainnut sanan ”seurakunta” herättävän hyvinkin monenlaisia mielikuvia. ”Nuorelle sana seurakunta tarkoittaa eri asiaa kuin keski-ikäiselle tai vanhukselle. Digikirkko on silti jotain samaa kuin ikikirkkokin. Olennaisinta tässä yhteistyöselvityksessä eivät ole kuitenkaan rakenteet, vaan halu mennä yhdessä eteenpäin.”

Siun seurakunta –yhteistyöhankkeen tavoitteena on ylläpitää ja vahvistaa luterilaisten seurakuntien elinvoimaa Pohjois-Karjalassa. Seurakuntien kesken selvitetään yhteistyön tiivistämistä, erilaisten seurakuntayhtymämallien toteuttamista sekä kirkollisten palveluiden säilyttämistä koko maakunnan alueella. Selvitysmies antaa väliraportin vuoden lopussa. Toinen neuvottelukierros käydään ensi keväänä, ja selvitysmiehen raportti toimenpide-ehdotuksineen valmistuu toukokuun loppuun 2017 mennessä. Sen jälkeen seurakunnat päättävät jatkotoimista

---

”Siun seurakunta” –yhteistyöilta Pielisensuun kirkolla 4.10.2016 Matti Perälä

Selvitystyön idea

on löytää yhteinen tahtotila. Millaiset ovat seurakuntien tehtävät tulevaisuudessa ja miten ne parhaiten Pohjois-Karjalassa yhdessä hoidetaan?

Tahto

on olennainen. Haluan kuulla mahdollisimman monia luottamushenkilöitä, työntekijöitä ja seurakuntalaisia. Muutosvoima on siinä, että tahdomme mennä yhdessä eteenpäin.

Seurakuntatyö

kuuluu olennaisesti yhteistyöhön. Meidän täytyy tehdä selväksi, miksi on hyvä kuulua kirkkoon ja toimia seurakunnassa. On sanottu, että pakolaiskriisi ja rahojen väheneminen ovat parasta mitä kirkolle voi tapahtua. Niiden myötä kirkosta tulee esille jotain olennaista.

Parhaiten yhteinen seurakuntatyö toteutuu kun seurakunnat ovat riittävän pieniä ja kukin omansa näköisiä ja oloisia. Tiedämme asian käänteisen puolen. Kirkosta eroava ei useinkaan juuri tunne sitä seurakuntaa, josta hän eroaa. Meidän on saatava esille seurakunnan hengellinen tehtävä ja työ.

Henkilöstö

on voimavara. Julkisuudessa on Joensuun piispantarkastuksen ja viimeksi YKN:n kautta näkynyt henkilöstöpäällikön viran tarve. Henkilöstöpäällikkö tarvitaan, jos on olemassa yhteinen ja riittävän suuri henkilöstö. En vielä tiedä, onko olemassa jokin este sille, että mahdollisessa uudessa yhteistyömallissa tai yhtymässä kaikki henkilöstö on saman työnantajan palveluksessa. Silloin henkilöt osoitettaisiin työhön paikalliseen seurakuntaan tai yhtymän työalalle. Varsinainen työnantaja olisi seurakuntayhtymä.

Olipa kysymyksessä nykyinen seurakuntayhtymä tai jokin tuleva malli on kuitenkin heti alettava määrätietoinen henkilöstön vähentäminen. Nykyisessä yhtymän talousarviossa lukee, että talouden resurssit vähenevät 1%/vuosi. Se ei ole vielä paljon vuodessa mutta kymmenessä vuodessa se on 10%. Uskon, ettei irtisanomisia tarvita mutta ongelmia tulee, jos talouden raamiin ei henkilöstön osalta reagoida heti.

Hautausmaat

huolettavat. Reilun viiden prosentin osuus yhtymän talousarviosta on pieni. Olen ymmärtänyt, että nykyisen yhtymän hautaustoimen historia on säästämisen historiaa. Tämä tarkoittaa sitä, monenlaisia edellytyksiä eli työkaluja ja tiloja puuttuu.

Yhtymässä on kysymys eri osasten suhteellisesta osuudesta kokonaisuudessa. Samasta resurssista kamppailevat seurakuntatyö, kiinteistöt, hautausmaat ja hallinto. Millaisin perustein nykyistä jako-osuutta voi muuttaa? Miten talousarvion arvot keskustellaan läpi?

Veroprosentti

on suunniteltava nykyisen alimman eli Joensuun mukaan (1,45%). Yhteistyöhankkeelta katoaa motiivi, jos hinta jouduttaisiin nostamaan. Näillä mennään.

---

Pohjois-Karjalan seurakuntaselvitys

Siun seurakunta -yhtymän selvitysmies: Pienillekin seurakunnille taataan sananvaltaa

Mukaan ehtii vielä, takaraja on lokakuun lopussa

Itsenäisyys ja identiteetti säilyvät

Kiinteistöt ja henkilökunta yhtymälle, mahdollistaa yhteiset virat

"Kirkon keskusrahaston maksu on pienille seurakunnille kohtuuttoman suuri"

Säästöt eivät uhkaa nykyisiä työsuhteita

Pohjois-Karjalaan puuhataan suurta Siun seurakuntayhtymää

Siun seurakuntayhtymää esitetään Pohjois-Karjalaan

1. Johdanto

2. Seurakuntien tueksi uusi yhtymä

3. Maakuntauudistus muuttaa seurakuntien sopimustilannetta ja verotulojen kehitystä

4. Eteneminen yhdessä neuvotellen

1. Ensimmäinen askel

2. Toinen askel

3. Kolmas askel

5. Tavoitteena on itsenäisen seurakunnallisen toiminnan turvaaminen

1. Seurakuntien tulevaisuus ja kuntien menneisyys

2. Vapaaehtoiselta pohjalta

6. Nykyisen Joensuun seurakuntayhtymän perussäännön muutostarpeet

7. Henkilöstö on seurakuntien yhteinen voimavara

8. Hallinto, toimintakulttuuri ja yhteistyö

1. Muu yhteistyö

9. Taloudesta

1. Yleisiä huomioita vuoden 2016 tilinpäätöksestä

10. Havaintoja seurakuntien ja yhtymän toiminnasta

1. Joensuun evankelis-luterilainen seurakuntayhtymä

2. Joensuun seurakuntayhtymän seurakunnat

3. Ympärillä olevat seurakunnat

11. Tiivistäen

Siun seurakunta -hanke: "Ilman hyvää tahtoa hyväkään organisaatio ei toimi"

Mielikuvista tosiasioihin

"Yhteistyö ei ole vaatimus, joka vie työntekijältä jotakin pois"

Vuosittain on saatava ainakin prosentin säästöt

Liperin vanhassa seurakunnassa ollaan varautuneita

Itsenäisenäkin selvittäisiin

Yhtymä toisi säästöjä ja erikoispalveluita

3. Maakuntauudistus muuttaa seurakuntien sopimustilannetta
ja verotulojen kehitystä

6. Nykyisen Joensuun seurakuntayhtymän perussäännön
muutostarpeet