Matti Perälä

Nuoruusmuistoista aikuisen ajatuksiin

Metsäkirkon polku

Nuorusmuistoista aikuisen ajatuksiin

 

Kustantaja Väyläkirjat

www.vaylakirjat.fi

 

 

Matti Perälä, Metsäkirkon polku. Nuoruusmuistoista aikuisen ajatuksiin.  Kirjaa voi tilata kustantajalta www.vaylakirjat.fi.  a 22e + postikulut.

 Takansi:

AUKU

opetti jotain uutta metsästä, sen syvän ja parantavan merkityksen. Ylämaalainen perinne tunsi metsän, jossa voi puhua mistä vain ja tuntee silti itsensä hyväksytyksi. Annukka taas johdatti ajattelemaan vilpittömyyttä ja kauneutta ja sanomisen uskaltamista. Pate viimeisteli nuoruuden kokemuksista tärkeimmän: Voidaan puhua ihan mistä vain, vaikka Jumalasta ja seksistä.

Kirjoittaja kuvailee nuoruusmuistot rehellisen kipeästi. Nuoren miehen mieltä rassaavat niin toteutumattomat unikuvat naisista kuin mopokisailut, keskustelut Jumalasta, seurojentalon tanssit ja haaveet elämäntyöstä. Aikuisena ajatuksia kiehtoivat älyn ja tekoälyn, algoritmien ja androidien maailmat.

JULKISUUDESSA silloinkin äänekkäästi kuuluneet kirkon kiistat torppasivat aikoinaan nuoren Veikon halut lähteä lukemaan teologiaa. Aikuistunut autoinsinööri ei kuitenkaan luovu ajattelun vapaudesta - eikä uskostaan. Metsäkirkon evankeliumi on toisenlainen kuin julkisuuden kärhämöinnit.

Lieksan korvessa Veikko kohtaa luonnon suuruuden ja kauneuden mutta myös muutamia ihmisiä. Insinööri palaa jutuissaan teologian alkeisiin ja pappi kohtaa oman kaipuunsa tulla insinööriksi. Molempia yhdistää halu ajatella vapaasti. Ja laavulla kohdatut naiset osoittautuvat taitaviksi vaeltajiksi. Aikuisen on hyvä tunnistaa nuoruuden haaveet ja ottaa sitten omat askeleensa todesta. Näillä mennään!

Muun muassa näistä  kertoo Metsäkirkon polku. Kirjoittaja on teologian tohtori Tohmajärveltä

 

ISBN 978-952-7375-81-5

 

 

Väyläkirjat, esite sivuilla www.vaylakirjat.fi

Matti Perälä: Metsäkirkon polku. Nuoruusmuistoista aikuisen ajatuksiin

€22,00

Vaeltajan kirkko on erilainen kuin julkisuudessa näkyvä kärhämöintikirkko. Millainen on Metsäkirkon polku? Viekö se tulevaisuuteen?

Vaeltajan mukana kulkevat yhteiskunnan ja kirkon kipeimmät kysymykset. Niitä punnitaan nuotiotulilla muttei kiistellä. Pääosassa ovat suuri luonto ja suuri Jumala. Olisiko vaeltajan polusta tulevaisuuden suunnaksi?

Metsäkirkon polku kertoo vaelluksesta Lieksan korvessa, jossa kulkija kohtaa luonnon suuruuden ja kauneuden. Nuotiotulilla tapaavat erilaiset ihmiset, myös insinööri ja pappi omine haaveineen ja kipuineen. Heille tärkeitä ovat ajattelun vapaus ja usko.

Vaeltaja kulkee polkuaan yksin mutta usein mukana tuntuu olevan koko maailma.
Tekijän juuret ovat Karjalassa. Ylämaalainen perinne tunsi metsän, jossa voi puhua mistä vain ja silti tuntee itsensä hyväksytyksi.

Matti Perälä on teologian tohtori Tohmajärveltä. Hän on toiminut pappina Espoossa, Vantaalla, Ylämaalla, Kuusankoskella ja Lapinjärvellä. Hän on aiemmin julkaissut kirjoja ja blogeja sekä pitänyt taidenäyttelyitä.
Ennen muuta Matti Perälä on kuitenkin polkujen kulkija, vaeltaja, joka tykkää kirjoittaa, piirtää ja maalata. Autofiktio.


Koko: A5 (148 * 210)
Lajuus: 208 sivua
Kannet: kovat
Kuvitus: kirjoittajan 4-värimaalauksia
Hinta: 22 €

ISBN: 978-952-7375-81-5.

---   

Teologian ja uskonnontutkimuksen päivät Helsingin yliopisto 18.-20.5.2022

TT Matti Perälä                                                                                                                                                    

Katsomuksellisen dialogin haasteet ja mahdollisuudet uskonnollisille yhteisöille

Puheenvuoro Työryhmässä Kristillinen ja muu uskonnollinen kulttuuri muutosten keskellä, ryhmä 57, seminaarihuone 205, pe 20.5. klo 13,15- 14.45.

---   

DIA 1

Haasteena dialogille on järjen käyttö eli sallitaanko uskonnollisessa yhteisössä kriittinen ajattelu ja keskustelu esimerkiksi raamatuntulkinnoista.

Mahdollisuudet ovat siinä, että avautumalla järjen käyttöön ylistettäisiin Jumalaa ja löydettäisiin yhteistä pohjaa heidän kanssaan, joille jumalapuhe on jäänyt merkityksettömäksi.

DIA2

USKON JA ELÄMÄNKATSOMUS

  • Katsomus tarkoittaa yksilön tai yhteisön kokonaiskäsitystä todellisuudesta, sen luonteesta ja arvosta, käsityksiä tiedosta ja tietämisen mahdollisuuksista. (www.oph.fi)
  • Dialogi (kr. dia 'kautta' + logos 'sana') on kahden tai useamman ihmisen vuoropuhelua, keskustelua.(Wikipedia)
  • Haaste on oikeudenkäyntiin liittyvä termi. Haasteella tarkoitetaan vastaajalle annettua kehotusta vastata… (Wikipedia)
  • Mahdollisuus
  • …on mahdollista, on tehtävissä, voi toteutua /on todennäköistä, että /on tilaisuus jonkin tekemiseen tai tapahtumiseen
  • Uskonnollinen yhteisö

 

Vuonna 1985 pidin Heidelbergissä esityksen teemasta mihin nuoret todella uskovat. Puhuin myös Madonnasta. Kyseessä olivat eurooppalaisen nuoritutkimuksen päivät. Pohdin sitä, miten tuolloin vasta nousukiidossa ollut poptähti käytti uskonnollisia symboleja aina taiteilijanimestään ”Madonna” alkaen. Hän välitti sanomaansa uskonnollisten ja seksuaalisten symbolien avulla. Voi sanoa, että Madonnan tuote perustui dialogiin

Ensimmäinen kirjani oli Nuorten elämänkatsomus. Sen taustana oli tutustuminen Uppsalassa oppiaineeseen Tros-och livsåskådningsvetenskap. Ajankohtaisena taustana oli juuri tuolloin kouluihin tullut uusi oppiaine elämänkatsomustieto, jolla korvattiin aiempi uskontojen historia ja siveysoppi. Oppiaine ja yliopiston tieteenalaa olivat toki eri asioita.

Väitöskirjani oli Ihmiskäsityksen perusteluista.

Viime joulun alla julkaisin kirjan Metsäkirkon polku alaotsikoltaan Nuoruusmuistoista aikuisen ajatuksiin

---  

Onko uskonnollisissa yhteisöissä oikeasti olemassa mitään dialogia? Onko keskusteluyhteyksien avaamisen suuntaan edes toiveita? Päivi Räsäsen tapaus on varmaankin hyvin selkeä esimerkki vilpittömästä uskosta sekoitettuna julkisuuden pelisääntöihin ja tiukkaan järjestö- ja kirkkopolitiikkaan ja politiikkaan laajemminkin. Ja ennen muuta, sekoitettuna ajanhenkeen, johon dialogi ei ollenkaan sovi. Ei edes puettuna suvaitsevaisuuden pukuun.

Uskonnollisten yhteisöjen päärooli on tukea ja vahvistaa lämpiämistä sisäänpäin. Yhteisöillä tarkoitan evankelis-luterilaisen kirkon piirissä toimivia lähetys- ja raamattupiirejä, kirkon piirissä toimivia järjestöjä kuten Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys tai Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys tai helluntaiseurakunnat, vapaaseurakunnat, adventtikirkko jne.

Uskonnollisten yhteisöjen ideaan kuuluu kuitenkin lähetystyö ja laajeneminen toisiin päin. Lähetystyön klassiseen toimintatapaan on kuulunut huolellinen tutustuminen paikallisiin kulttuureihin kirjakielen kehittämisestä lähtien.

Dialogi kuuluisi uskon olemassaolon perusteisiin, mutta sitä ei käytännössä harjoiteta. Arvioinnin pohjana ovat kokemukseni seurakuntatyöstä useiden vuosikymmenten ajalta ja toimimisesta kirkkoherran, asessorin ja lääninrovastin tehtävissä sekä kirkolliskokousedustajana.

Haasteena dialogille on järjen käyttö eli sallitaanko uskonnollisessa yhteisössä kriittinen ajattelu ja keskustelu esimerkiksi raamatuntulkinnoista. Kesäteatterin näytelmän repliikki omasta kirkkoherrasta tiivistää tämän hyvin: ”Meillä on hyvä kirkkoherra. Se ei ole liika viisas.” Tulen siis Maiju Lassilan kotipitäjästä, Tohmajärveltä.

Monin eri variaatioin toistuu nykykeskusteluissa iskulause: ”Minä en tulkitse Raamattu. Minä tottelen Raamattua.” Se on ytimekkäästi ilmaistu ja hyvin menestyvä tiivistys ja takaa pysyttelyn sisäpiirissä vailla dialogin uhkaa. Voisi toki ehdottaa, että tottelemisen kannalla oleva pitäisi kiinni tottelemisesta, vaikka hiukan avautuisikin tulkinnalle ja tulkinnan kannalla oleva yrittäisi muotoilla vastauksen kysymykseen, miten tottelen Raamattua, vaikka pitäisikin kiinni tulkitsemisen välttämättömyydestä.

Uppsalasta jäi käteen professori Anders Jeffnerin ajatus elämänkatsomuksesta. Olen tiivistänyt elämänkatsomuksen ymmärtämisen tällä tavoin. Siitä on aina jokin teoreettinen perusta, olkoonpa se sitten materialistinen tai henkinen tai hengellinen maailmankuva tai mikä vain mutta jokin teoreettinen pohja jokaisella on. Vaikkei teoriasta puhuisikaan. Olen tässä professori Teinosen oppilas. Hän sanoi lisensiaattiseminaarissa, että tulette kohtaamaan ihmisiä, jotka sanovat, etteivät he edusta mitään uskoa tai katsomusta. Kuunnelkaa heitä rauhassa ja huolella. Jos hallitsette yhtään aatehistoriaa, pääsette pian perille siitä, mitä uskoa ja katsomusta he edustavat.

Teoreettisen perustan lisäksi jokaisella on jokin näkemys arvoista ja normeista. Mikä on oikein tai väärin, millaisia periaatteita noudatan, millaisia päämääriä ja tavoitteita pidän hyvänä? Uskovalle ihmiselle uskon näkeminen elämänkatsomuksena ei ole itsestään selvyys. Itsestään selvältä voi tuntua teoreettinen perusta esimerkiksi Jumalan sana, Raamattu, Jumalan olemassaolo jne. Vaivalloisempaa on alkaa kertoa näistä niin, että toisella tavalla ajattelevan kanssa löytyisi jokin yhteinen pohja, jolla perusteluita kerrotaan.

Varsin pitkään ajattelin, että tuo kolmas kohta, perusasenne on jollain tapaa kevyin. Nyttemmin ajattelen, että perusasenne ratkaisee koko usko- ja dialogia konseptin. Välittyykö uskovasta ihmisestä luokseen kutsuva ystävällisyys, lempeys ja ymmärrys? Kärttyinen ateisti on yhtä luoksensa kutsuva kuin kärttyinen uskovainenkin.

 

                   

 

DIA 3

Dialogi voi alkaa, kun ymmärrän oman uskoni ja uskonyhteisöni elämänkatsomuksellisena yhteisönä, jolla on omat teoreettisen perustan ajatuksensa, omat perusteltavissa olevat arvonsa ja joka heijastaa ympärilleen uskonsa mukaista asennetta toisiin ihmisiin.

Dialogi tuntuu kuitenkin puuttuvan sekä yhteisöjen väliltä että oman pään sisältä. Mielen maisemaamme hallitsee nykyisin avohakkuun idea. Kaikki vanha pois ja vain yhtä lajia tilalle. Toisinkin voisi olla.

 

 

Integraatioprinsiippi:

 

 

 

DIA 4

Integraatioprinsiipin mukaan ei tulisi eristää jotain intellektuaalisen elämän aluetta muista vaan ajatella ja selvittää niiden välisiä yhteyksiä, esim. tiede, moraali, kauneuden kokemukset, uskonto.

Kokemuksesta tiedämme, kuinka harvinaista tämän prinsiipin harjoittaminen on. Entäpä perustan tieteellisyys ja uskon tai elämänkatsomuksen keskustelemisen yhteinen pohja.

 

DIA 5

Usko ja tieteellinen tutkimus

 

 

 

Miten suhtautua uskonopin väittämään, joka on selkeästi ristiriidassa tieteellisen tutkimuksen tulosten kanssa?

 

DIA 6

Uskonopin kriteerit:

 

 

 

Onko uskonoppia mahdollista muodostaa vain kriteerien ja tieteellisten periaatteiden avulla?

 

Onko olemassa jonkinlainen tiedonkyky Jumalalta. Voiko tiedon subjekti muuttua? Kutsumme tätä ideaa tiedon subjektin muutokseksi. Anders Jeffnerin mukaan ”Ihmistä, joka on saanut uuden tiedonkyvyn Jumalalta kutsumme kognitiivisesti uudistuneeksi ihmiseksi. ”En människa som fått en ny kunskapsförmåga av Gud kallar vi en kognitivt förnyad människa.” s. 82.

Onko tällainen tiedonkyky ja ”suora puhe Jumalalta” mahdottomuus vai uskonnollisen elämän ja yhteisön realiteetti? Jos tämä kyky on olemassa, sisältyykö siihen enää minkäänlaista dialogian mahdollisuutta?

Dogmatiikan eli uskonopin tehtävä ei ole esitellä uskoa sellaisena kuin se joskus oli vaan sellaisena kuin se on. Näin sanoin ja kirjoitin nuoren lisensiaatin innolla vuonna 1985. Mitäpä muuta me uskonopista nykyisin koemmekaan kuin menneisyyden? Toisinkin voisi olla.

Dialogin haasteet uskonnollisissa yhteisöissä ovat siinä, ettei nähdä tarvetta uudistua eikä ymmärretä, että rohkeus kannattaisi.

Mahdollisuudet ovat siinä, että avautumalla järjen käyttöön ylistettäisiin Jumalaa ja löydettäisiin yhteistä pohjaa heidän kanssaan, joille jumalapuhe on jäänyt merkityksettömäksi.

Kirjoitin joulun alla julkaistun Metsäkirkon polku -kirjan kertoakseni vaeltajan matkasta Eikan patsaalta Lieksan korven kätköihin. Vaeltajan päässä kulkevat mukana niin Lasse Pihlajamaa, Yuval Nooah Harari kuin Raamatun Jeremiakin.

…haastavimpia ovat polut oman pään sisällä… ja ne polut ansaitsevat haasteisiin vastauksia ja dialogien alkuja. Myös uskonyhteisöissä.

 

 

Taustaa:

Anders Jeffner, Kriterier i kristen troslära.-Studier i tros och livsåskådningsvetenskap 1, Uppsala Universitet, Teologiska institutionen. Uppsala 1976.

Matti Perälä,

Jugendkultur und Glaube.- Was glauben Jugendliche eigentlich?. Hrsg. von Martin Affolderbach. aej Studientext 25. Stuttgart 1986.

Nuorten elämänkatsomus. Mikkelin hiippakunnan synodaalikirja. Kirjapaja 1985.

Nuorten elämänkatsomuksesta. Lectio praecursoria. Pöytäkirja Mikkelin hiippakunnan synodaalikokouksesta Mikkelissä 8.-9.10.1985. S. 83-89.

Ihmiskäsitys Pontur Wiknerin filosofis-teologisessa ajattelussa. Diss. STKS 146.

Muistoja Jumalasta. E-kirja. Mediapinta 2014.

Metsäkirkon polku. Nuoruusmuistoista aikuisen ajatuksiin. Autofiktio. Väyläkirjat 2021.